Harjoitus tekee mestarin

Eilen olin mukana ensimmäisessä virallisessa Erasmus-opiskelijoille tarkoitetussa tapahtumassa, nimittäinkin yliopistokierroksella ja siihen liittyvässä infossa plus iltaohjelmassa. Mie en ollut mitenkään yli-innostunut, koska Erasmus-tyypeistä aika moni puhuu vain englantia - ketään syrjimättä miusta jotenkin tuntuu että olisi kivempi, jos saisi täällä ollessa puhua nyt vaan sitä saksaa. Sitähän mie tulin tänne puhumaan, englantia saa kyllä puhua vaikka missä muuallakin.

Mie olin kuitenkin väärässä, ja oikeasti siellä oli mukavaa. Okei, yliopistokierros oli lyhyt eikä siinä tullut hirveästi uutta tietoa, ja infotilaisuus oli yhtä tyhjän kanssa, kun mie jo suunnilleen tiesin mikä on Erasmus Student Network ja mitä se tekee. Mutta se iltaosuus oli hauska! Kokoonnuttiin tuohon ihan lähelle (itse asiassa samalle kadulle missä miun asuntola on) yhteen ravintolaan istuskelemaan ja tutustumaan toisiimme. Siellä oli muutamia kilpailujakin järjestetty, vaikka ne eivät ehkä ihan valtavasti auttaneetkaan tutustumaan ihmisiin. Siitä huolimatta löysin sieltä yhden toisen käännöstieteen opiskelijan ja kolme saksalaista, joitten kanssa istuskeltiin, juteltiin ja pelattiin pöytäfutista. Lopuksi vaihdettiin koko porukalla puhelinnumeroita, että voidaan mennä yhdessä perjantaina ESN:n tervetuliaisjuhliin.

Täällä ollessa olen kyllä huomannut, että harjoitus tekee mestarin. Small talk ja juttelun aloittaminen tuntemattomien ihmisten kanssa on aina ollut miulle hirveän vaikeaa, mutta täällä ollessa mie olen pakon sanelemana alkanut pikkuhiljaa päästä käsiksi tähänkin taitoon. Eilen miun oli jo todella paljon helpompi avata suuni, esitellä itseni ja alkaa jutella ihmisten kanssa siellä yliopistokierroksella ja kuppilassa. Ihan alkuaikoina miun oli myös hirveän vaikeaa pyytää ihmisiltä yhteystietoja tai kysyä uusia tuttavuuksia kahviseuraksi, mutta sekin on kerta kerralta helpompaa. Ehkä tämä tarkoittaa sitä, että olen jo onnistunut löytämään itelleni vähän sitä rohkeutta, mitä mie täältä tulin hakemaan.

Tänään sain taas ihan kunnon keskusteluharjoitusta, kun kävin kahvittelemassa yhden wieniläisen tuttavan kanssa, jonka tapasin kaverin kautta jo viimeksi täällä reissatessani. Helposti pari tuntia vierähti teekannullisen äärellä kaiken maailman asioista jutellen. Jotenkin sen kyllä huomaa, että Itävallan saksa kuulostaa myös oikeaoppisesti, ei pelkästään murteella puhuttuna ihan pikkuisen erilaiselta kuin Saksan saksa, mutta ei miulla ainakaan ollut mitään ymmärtämisongelmia. Ja kovasti siellä vakuuteltiin, että miekin tulen ymmärretyksi, vaikka kyllä mie vieläkin välillä aika pahasti sönkötän.

Vaikka mie olen ollut täällä vasta kaksi viikkoa, niin mie uskon, että jotain parannusta kielitaidossa on jo parantunut. Muutamia käytännöllisiä fraaseja on siirtynyt passiivisesta osaamisesta aktiiviseen käyttöön, ja puheeseen on aivan sataprosenttisen varmasti tullut jo lisää itsevarmuutta. Mie en enää pelkää virheitä joka kerta kun avaan suuni, vaan tiedän että minnuu kielioppimokista huolimatta ymmärretään. Miun kielioppimokat ovat sitä paitsi tässä vaiheessa muutenkin sellaisia, etteivät ne sumenna tai muuta viestiä sen suuremmin. Ja kunhan tässä aikaa kuluu, on odotettavissa, että niiden määräkin vielä vähenee.

Lopuksi voin ilokseni todeta, että eilen illalla oli se suuri hetki, kun miusta tuntui ensimmäistä kertaa täällä ollessa kotoisalta. En osaa tarkemmin eritellä syitä siihen, luultavasti niitä oli monia, enkä edes selittää minkälainen se kotoisa tunne oli, mutta joka tapauksessa mie jotenkin huomasin kävellessäni sieltä kuppilasta takaisin asuntolalle, että miehän tunnen tämän lähiseudun jo aika hyvin enkä ole enää ihan eksyksissä koko ajan ja että miehän viihdyn oikeasti täällä. Ehkä siinä oli myös takana se, että miulla oli ollut mukava ilta, ja että tällä viikolla on tiedossa paljon muutakin kivaa. Oli miten oli, Wieniin kotiutuminen on virallisesti alkanut!

ps. Kannatti pyörähtää yliopistolla tänään - Die Presse ja Der Standard olivat jakamassa ilmaisia näytelehtiä, ja sain vähän iltalukemista. Näistä saattaa vahingossa vaikka oppia jotain. Luultavasti ainakin hyödyllisempää sanastoa kuin miun normaaleista iltalukemisista: metrossa jaettavista ilmaislehdistä ja Nora Robertsin hömppäromaanista...