Annin vaihtariblogi

Annin vaihtariblogi

torstai 25. syyskuuta 2014

Chanel, Dior ja kaverit

Jees, nyt on itävaltalainen pankkikortti lompakossa. Paha vaan, että en ottanut huomioon, ettei tilisiirto suomalaiselta tililtä itävaltalaiselle ole ihan samalla sekunnilla käytettävissä, niin kuin saman pankin sisällä tililtä toiselle tehtävät siirrot. Noh, onneksi on vielä pariksi päiväksi vaatteita, enköhän mie jo huomenna pääse pyykinpesuun…

Tänään oli ohjelmassa heti aamusta vielä yksi virasto, tällä kertaa maahanmuuttovirasto. Kiltisti menin sinne jo heti kahdeksalta, kun se aukesi, mutta enpä ollut ainoa. Vuoronumero 50, vaikka olin ottamassa sen viisi yli kahdeksan. Eikä se tietenkään riittänyt, että odotin yhdellä vuoronumerolla, vaan sitten kun olin jo 40 minuuttia odottanut ja pääsin sisälle sinne toimistoon, siellä lykättiin uusi vuoronumero käteen. Siinäpä sitten odoteltiin toiset 40 minuuttia. Puolitoista tuntia kesti koko toimitus, kolmekymppiä köyhempänä lähdin sieltä yhden ainokaisen leimatun paperin kanssa. Byrokratian maailma on ihmeellinen, ei voi muuta sanoa.

Iltapäivällä kävin sitten pyörimässä Wienin ihan keskustassa, eli 1. kaupunginosassa eli Innere Stadtissa. Siellä sai kuvitella olevansa rikas, kun käveli Kohlmarkt-katua pitkin ja kurkisti varovasti Diorin, Tiffanyn, Pradan, Guccin ja kumppaneiden näyteikkunoista sisään. Ei kyllä kauhean paljon uskaltanut jäädä pällistelemään, saati ottamaan valokuvia, sen verran pelottavan näköinen vartijankorsto seisoi joka ainoan putiikin ovella. Olisivat vielä luulleet että suunnittelen ryöstöä, kyllähän miusta näkee jo kilometrin päähän, ettei miulla oikeasti ole varaa hirveästi mitään noista kaupoista ostaa. Mutta olihan se hauskaa haaveilla, että jonain päivänä ehkä vielä on!

Muutenkin tuo 1. Bezirk vaikuttaa siltä että se olisi rakennettu rikkaita varten - niillä on nimittäin varaa mennä siellä paikasta toiseen taksilla. Taksikuskit nimittäin ehkä pystyy siellä pikkukatujen labyrintissä jonkin tietyn paikan löytämään (ja takseja siellä kyllä riittääkin), mutta normaalilla ihmisellä ei taida olla mitään toivoa. Mie en yksinkertaisesti ymmärrä, miten siellä voi liikkua eksymättä, suurin osa pikkukaduista on siellä tasan samannäköisiä. Lisäksi ne kadut kulkevat ihan miten sattuu, ei mitenkään loogisesti itä-länsi- ja pohjois-etelä-suuntaisesti, vaan vanhan kaupungin henkeen sopivasti ristiin rastiin. Nytkin mie ihan suvereenisti vaan päätin että kävelen näitä katuja sattumanvaraisesti ja katson mitä löydän. Sitten kun en enää jaksa niin etsin ihan minkä vaan julkisen liikenteen pysäkin tai muun tutun paikan, mistä pääsen sitten takaisin asuntolalle päin. Ihan toimiva taktiikka oli, onneksi en löytänyt mitään tosi ihanaa paikkaa sieltä pikkukujilta, olisi muuten harmittanut, kun en olisi löytänyt sitä enää uudestaan.

Siitä tulikin mieleeni, että niin meinasi käydä yhdelle kirjakaupalle tässä ihan asuntolan kulmilla. Kävelin siitä kerran muutamia päiviä sitten ohi, mutta se oli silloin kiinni, ja ajattelin, että tänne pitää kyllä tulla joskus niin että se on auki. Mutta enpä mie sitten enää muistanutkaan millä kadulla se oli. Tänään mie kuitenkin löysin sen lopulta, ja onneksi löysin! Se on nimittäin sellainen antikvariaatti, mistä saa tosi halpaa lukemista - tänään ostin pokkarin 80 sentillä. Erittäin hyvä puoli tässä on se, että kun mie ostan näitä halpoja pokkareita, mie voin sitten viedä niitä sellaisiin tuo tullessas, vie mennessäs -tyyppisiin kirjojen vaihtopisteisiin kun olen ne lukenut, ja ottaa tilalle uutta lukemista. Tuossa lähellä on ainakin yksi. Näin mie selviän vuodesta ilman suomalaista kirjastojärjestelmää!

Nyt kun on nuo pankki- ja maahanmuuttoasiatkin kunnossa, alkaa olla kaikki pakolliset paperihommat tehty, lukuun ottamatta tietysti kouluun liittyviä. Voi kunpa alkaisi lopultakin jo se lukukausi, niin saisi nekin pois päiväjärjestyksestä! Sitten olisi kaikki hyvin, kun kaikki kurssivalinnat ja Learning Agreementit olisi onnistuneesti takana. Ehkä sitten tämä hemmetin stressi-ihottumakin jo paranisi, ja hiukset pysyisi paremmin päässä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti