(Sauna)kulttuuria

Turistina taas. Enkä muuten ollut ainoa - jotenkin näin sunnuntaina oli turisteja liikenteessä huomattavasti enemmän kuin aikaisempina päivinä. Tai ehkä mie olen vaan pyörinyt eri paikoissa kuin muut turistit. Tänään kohteiksi valikoitui Belvedere, Hundertwasserhaus ja Kunsthaus Wien.

Aloitin aamupäivällä Belverderestä. Miun kartan mukaan se on barokkipalatsi ja Franz Ferdinandin viimeinen asumus. Mie keskityin enemmän siihen barokkipuutarhaan, koska liput linnaan sisälle oli törkeän kalliit, ja jos mie johonkin linnaan ostan sisäänpääsylipun, se tulee olemaan Schönbrunn. Ihan komea pytinki se kuitenkin ulkoapäin oli. Puutarhassa oli mukava kävellä ja ihastella muotoon leikattuja pensaita, suihkulähteitä ja patsaita. Ja kelikin oli ihan huikea. Siellä oli paljon aasialaisia turisteja, ja seassa yllättävän paljon lenkkeilijöitä. Eihän siinä, hieno lenkkipaikkahan se on jos asuu siinä lähellä. Opaskartta kehui näköalaa, mutta se oli vähän pettymys, mie odotin että koko linna olisi ollut vähän korkeammalla, jotta olisi näkynyt vähän kauemmas. Mutta onneksi mie voin mennä aina asuntolan terassille, jos olen näköalaa vailla.

Koska sunnuntai on mainio päivä käydä museossa (koska kaikki muut paikat on kiinni), päätin harrastaa vähän kulttuuria ja käydä yhdessä näyttelyssä. Olin jo lentokoneessa lukenut Air Balticin lehdestä, että Wienissä on käynnissä kenkäteemainen taidenäyttely, ja se vaikutti kuvien perusteella hauskalta. Näyttely oli Kunsthaus Wienissä 3. kaupunginosassa, ja sen lähellä sijaitsi myös Hundertwasserhaus, joten kävin kurkistamassa sen ensin. Hundertwasserhaus on siis taiteilija Hundertwasserin suunnittelema rakennus, ja se on vähintääkin erikoisen näköinen. Se on tosi värikäs, verrattuna ainakin perinteisiin wieniläisiin valkoiseksi kalkittuihin tai ainakin vaaleisiin rakennuksiin, ja se ei todellakaan ole mikään tylsä betonikuutio, vaan sen muodoista tulee vähän mieleen lasten leikkipaikka tai joku vastaava. Ilmeisesti siinä ihan oikeasti asutaan - itseäni saattaisi jossain vaiheessa hieman alkaa ottaa päähän se turistien määrä, mikä koko talon ympärillä kameroineen pyörii, mutta ehkä siihenkin tottuu.

Aikani sitä erikoisuutta ihmeteltyäni menin siis siihen lähelle Kunsthaus Wieniin, joka on samalla Hundertwasser-museo ja on rakennuksena hyvin samantyylinen kuin itse Hundertwasserhaus. Siellä kävin katsomassa näyttelyn ”SHOEting Stars - Der Schuh in Kunst und Design”, ja tunsin itseni hyvin kulturelliksi. Esillä oli kaikennäköistä kenkiin liittyvää taidetta ja hyvin erikoisia kenkiä, ja osa oli jo vähän kammottavan puolella. Esimerkiksi yksi pari miesten kenkiä näytti siltä, että niiden pohjat olisi päällystetty hampailla, ja niiden vieressä oli mustilla tekokynsillä kuorrutetut kengät. Paljon oli huiman korkeita, ihmeellisen muotoisia ja ihan ihmeellisistä materiaaleista tehtyjä kenkiä, ja melkein kaikki näytti siltä, että kyllä ne saattaisi jollekin mennä jalkaan. Ainakin yksistä, hyvin erikoisista ehkä puolen metrin korkuisista kengistä oli myös video, missä malli jopa käveli niillä, hyvin vaivalloisen näköisesti mutta kuitenkin. Toinen pari taas oli sellainen, joissa oli sanotaanko sellainen reilun parinkymmenen sentin värikäs helmillä päällystetty korko, ja kunnon paksu norsunkakasta tehty lakattu platform. Ja sitten oli tietysti suklaakorkkarit, toinen kenkä valkosuklaata ja toinen maitosuklaata, ja yksi Minna Parikan punaisista korkkareista koottu ”veistos”. Varmaan tuli näyttelyn perimmäinen ajatus jo selväksi, itselle ainakin tuli aika nopeasti Lady Gaga mieleen, ja yhdet hänelle tehdyt kengät siellä olikin näytillä. 

Näin kulturellin elämyksen jälkeen oli mukava tehdä jotain ihan muuta, joten kävin iltapäivällä naisten vuorolla tarkistamassa asuntolan saunan. Yleensä ulkomailla ollessa miulle tulee tosi nopeasti ikävä saunaa, mutta tällä kertaa siitä ei ole kyllä huolta, ihan pätevä tuo meidän sauna on. Onhan se vähän kuiva, kun täälläpäin on tapana että löylyä käydään laittamassa vain puolen tunnin välein, ja ennen saunaan menoa pitää vielä itsensäkin kuivata, mutta kyllä se pahimpaan saunan tuskaan auttaa. Bonuksena siellä on myös kylmävesiallas, joka ihan vähän toimii avannon korvikkeena, mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin oikeaan avantoon tottuneena se vesi olisi miun mielestä voinut olla vielä aavistuksen kylmempää. Mutta en mie valita, oikein mukava siellä oli saunan päälle pulahtaa. Hirveästi ei kyllä ollut porukkaa kun mie kävin, pitänee ensi viikolla joku päivä käydä vähän myöhempään, jos vaikka sattuisi muitakin samaan aikaan.

Nyt olen viikon ollut reissussa, ja fiilikset on ihan ok. Suoraan sanottuna välillä tuntuu että on paineita siitä, että pitäisi heti hirveästi kokea kaikkea, nähdä paljon, oppia kamalasti uusia juttuja ja saada nopeasti paljon kavereita. Mutta mie yritän takoa itselleni kalloon, että saan paljon enemmän tästä koko vaihdosta irti, kun se ei mene suorittamiseksi, vaan annan vain mennä ihan rennosti ja kaikessa rauhassa. Yhdeksän kuukautta on kuitenkin aika pitkä aika, ja mie ehdin kyllä tehdä nuo jutut ja muutakin, vaikka en tekisi niitä kaikkia heti ensimmäisen viikon tai edes kahden sisällä. Pikkuhiljaa ja vähän kerrallaan.