Turistina taas. Enkä muuten ollut ainoa - jotenkin näin
sunnuntaina oli turisteja liikenteessä huomattavasti enemmän kuin aikaisempina
päivinä. Tai ehkä mie olen vaan pyörinyt eri paikoissa kuin muut turistit.
Tänään kohteiksi valikoitui Belvedere,
Hundertwasserhaus ja Kunsthaus Wien.
Aloitin aamupäivällä Belverderestä. Miun kartan mukaan se on
barokkipalatsi ja Franz Ferdinandin viimeinen asumus. Mie keskityin enemmän
siihen barokkipuutarhaan, koska liput linnaan sisälle oli törkeän kalliit, ja
jos mie johonkin linnaan ostan sisäänpääsylipun, se tulee olemaan Schönbrunn. Ihan komea pytinki se
kuitenkin ulkoapäin oli. Puutarhassa oli mukava kävellä ja ihastella muotoon
leikattuja pensaita, suihkulähteitä ja patsaita. Ja kelikin oli ihan huikea.
Siellä oli paljon aasialaisia turisteja, ja seassa yllättävän paljon
lenkkeilijöitä. Eihän siinä, hieno lenkkipaikkahan se on jos asuu siinä
lähellä. Opaskartta kehui näköalaa, mutta se oli vähän pettymys, mie odotin
että koko linna olisi ollut vähän korkeammalla, jotta olisi näkynyt vähän
kauemmas. Mutta onneksi mie voin mennä aina asuntolan terassille, jos olen
näköalaa vailla.
Koska sunnuntai on mainio päivä käydä museossa (koska kaikki
muut paikat on kiinni), päätin harrastaa vähän kulttuuria ja käydä yhdessä
näyttelyssä. Olin jo lentokoneessa lukenut Air Balticin lehdestä, että Wienissä
on käynnissä kenkäteemainen taidenäyttely, ja se vaikutti kuvien perusteella
hauskalta. Näyttely oli Kunsthaus Wienissä 3. kaupunginosassa, ja sen lähellä
sijaitsi myös Hundertwasserhaus, joten kävin kurkistamassa sen ensin.
Hundertwasserhaus on siis taiteilija Hundertwasserin suunnittelema rakennus, ja
se on vähintääkin erikoisen näköinen. Se on tosi värikäs, verrattuna ainakin
perinteisiin wieniläisiin valkoiseksi kalkittuihin tai ainakin vaaleisiin
rakennuksiin, ja se ei todellakaan ole mikään tylsä betonikuutio, vaan sen
muodoista tulee vähän mieleen lasten leikkipaikka tai joku vastaava. Ilmeisesti
siinä ihan oikeasti asutaan - itseäni saattaisi jossain vaiheessa hieman alkaa
ottaa päähän se turistien määrä, mikä koko talon ympärillä kameroineen pyörii,
mutta ehkä siihenkin tottuu.
Aikani sitä erikoisuutta ihmeteltyäni menin siis siihen
lähelle Kunsthaus Wieniin, joka on samalla Hundertwasser-museo ja on
rakennuksena hyvin samantyylinen kuin itse Hundertwasserhaus. Siellä kävin
katsomassa näyttelyn ”SHOEting Stars - Der Schuh in Kunst und Design”, ja
tunsin itseni hyvin kulturelliksi. Esillä oli kaikennäköistä kenkiin liittyvää
taidetta ja hyvin erikoisia kenkiä, ja osa oli jo vähän kammottavan puolella.
Esimerkiksi yksi pari miesten kenkiä näytti siltä, että niiden pohjat olisi
päällystetty hampailla, ja niiden vieressä oli mustilla tekokynsillä
kuorrutetut kengät. Paljon oli huiman korkeita, ihmeellisen muotoisia ja ihan
ihmeellisistä materiaaleista tehtyjä kenkiä, ja melkein kaikki näytti siltä,
että kyllä ne saattaisi jollekin mennä jalkaan. Ainakin yksistä, hyvin
erikoisista ehkä puolen metrin korkuisista kengistä oli myös video, missä malli
jopa käveli niillä, hyvin vaivalloisen näköisesti mutta kuitenkin. Toinen pari
taas oli sellainen, joissa oli sanotaanko sellainen reilun parinkymmenen sentin
värikäs helmillä päällystetty korko, ja kunnon paksu norsunkakasta tehty
lakattu platform. Ja sitten oli tietysti suklaakorkkarit, toinen kenkä
valkosuklaata ja toinen maitosuklaata, ja yksi Minna Parikan punaisista
korkkareista koottu ”veistos”. Varmaan tuli näyttelyn perimmäinen ajatus jo
selväksi, itselle ainakin tuli aika nopeasti Lady Gaga mieleen, ja yhdet
hänelle tehdyt kengät siellä olikin näytillä.
Näin kulturellin elämyksen jälkeen oli mukava tehdä jotain
ihan muuta, joten kävin iltapäivällä naisten vuorolla tarkistamassa asuntolan
saunan. Yleensä ulkomailla ollessa miulle tulee tosi nopeasti ikävä saunaa,
mutta tällä kertaa siitä ei ole kyllä huolta, ihan pätevä tuo meidän sauna on.
Onhan se vähän kuiva, kun täälläpäin on tapana että löylyä käydään laittamassa
vain puolen tunnin välein, ja ennen saunaan menoa pitää vielä itsensäkin
kuivata, mutta kyllä se pahimpaan saunan tuskaan auttaa. Bonuksena siellä on
myös kylmävesiallas, joka ihan vähän toimii
avannon korvikkeena, mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin oikeaan
avantoon tottuneena se vesi olisi miun mielestä voinut olla vielä aavistuksen
kylmempää. Mutta en mie valita, oikein mukava siellä oli saunan päälle
pulahtaa. Hirveästi ei kyllä ollut porukkaa kun mie kävin, pitänee ensi
viikolla joku päivä käydä vähän myöhempään, jos vaikka sattuisi muitakin samaan
aikaan.
Nyt olen viikon ollut reissussa, ja fiilikset on ihan ok.
Suoraan sanottuna välillä tuntuu että on paineita siitä, että pitäisi heti
hirveästi kokea kaikkea, nähdä paljon, oppia kamalasti uusia juttuja ja saada nopeasti
paljon kavereita. Mutta mie yritän takoa itselleni kalloon, että saan paljon
enemmän tästä koko vaihdosta irti, kun se ei mene suorittamiseksi, vaan annan
vain mennä ihan rennosti ja kaikessa rauhassa. Yhdeksän kuukautta on kuitenkin
aika pitkä aika, ja mie ehdin kyllä tehdä nuo jutut ja muutakin, vaikka en
tekisi niitä kaikkia heti ensimmäisen viikon tai edes kahden sisällä.
Pikkuhiljaa ja vähän kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti