Asiointiruljanssia ja turismia

Oli ihan mukavat tervetuliaisiltamat eilen. Olihan se aluksi vähän väkinäistä, niin kuin se nyt yleensä tuppaa olemaan kun läjä toisilleen ventovieraita ihmisiä laitetaan samaan paikkaan, mutta sainpahan ainakin juttuseuraa ainakin vähäksi aikaa, oli ihan mukava istuskella iltaa yhdessä lähellä olevassa Lokalissa. Mahdollisesti joidenkin uusien tuttavuuksien kanssa vielä joskus jotain tehdään, oli yhden toisen tytön kanssa jo puhetta että voisi lähteä yhdessä tutkimaan kaupunkia. Ei vielä sovittu mitään, kun näillä keskieurooppalaisilla on se etu, että niiden kaverit voi aavistuksen helpommin tulla käymään, ja itsekin voivat mennä viikonlopuksi aina silloin tällöin kotiin, niin kuin tällä tytöllä oli tässä loppuviikosta suunnitelmissa.

Hirveän hyvä oli myös kierros asuntolassa, oppi vähän tietämään missä on mitäkin ja miten kaikki toimii. Aika makea löytö oli myös kahdeksannen kerroksen terassi, mistä on upeat näkymät. (Kuten kuvasta ehkä näkyy. Vaikka se onkin otettu vasta tänään.) Kaikkein paras anti koko illalle oli kuitenkin se, että miulla on nyt viimeinkin käytössä internet. Oikein hävettää myöntää, mutta ihan oikeasti oli todella kädetön olo ilman mahdollisuutta käyttää nettiä. Ei sillä, että mie nytkään aikoisin koneella roikkua jatkuvasti, varsinkaan kun asuntolan netissä on eräänlainen kuukausittainen käyttökatto, mutta olihan se nyt vähän tyhmää, kun edes iltaisin ei päässyt käymään netissä. Puhumattakaan siitä, jos olisi pitänyt jotain tietoa etsiä.

Tänään oli taas vaihteeksi asiointiaamupäivä. Eilisiltana tulin nukkumaan vasta puolenyön maissa, mutta siitä huolimatta heräsin ihan omine aikoineni joskus kuuden maissa (ok, ehkä siksi että vähän poltteli kokeilla nettiä, kun se ei vielä silloin puolen yön maissa toiminut, mutta ei se tee miusta vielä riippuvaista…), ja läksin hyvissä ajoin heti kahdeksaksi maistraattiin tekemään muuttoilmoituksen. Sieltä sain sitten paperin, jota tarvitsin että saan pankkitilin avattua, jotta voin tehdä asuntolan vaatiman suoraveloitussopimuksen. Mie olin jotenkin henkisesti varautunut siihen, että tuohon ruljanssiin menee koko päivä, mutta maistraatissa ei ollut yhtään jonoa, pääsin sieltä alle vartissa ulos, ja pankkitilin avaaminenkin oli aika simppeli homma. Pakko myöntää, että olin ihan pikkuisen ylpeä itsestäni, kun tein tuon kaiken saksaksi, eikä edes tuntunut yhtään hankalalta. Pankki olisi voinut olla haasteellinen, vaikka ei minnuu kyllä etukäteen jännittänytkään.  Kai mie sitten olen kuitenkin kieltä riittävän kauan opiskellut.

Iltapäivällä kävin taas kerran yliopistolla kv-toimistossa hakemassa - ylläri ylläri - pari paperia. Niitä kyllä riittää! Samalla reissulla investoin Wiener Linien lukukausikorttiin, jolla saan matkustaa tammikuun loppuun metrolla, ratikalla ja bussilla ihan vapaasti. Aika suolaisen hintainen se kyllä oli, 150e, itaruus meinasi jo nostaa päätään ja aloin vielä melkein lipunmyynnin edessä laskea miten kannattava hankinta se on. Tulin sitten kuitenkin siihen tulokseen, että menköön nyt, eipähän tarvitse jatkuvasti kävellä. Ihan riittävän kipeät nuo pohkeet jo nyt on. Loppujen lopuksi varmaan ehkä vähän mukavampi huristella luennoille ja takaisin asuntolaan julkisilla kun kävellä reilut puoli tuntia suuntaansa aikaisin aamulla tai väsyneenä luentojen jälkeen. Puhumattakaan jos haluaa joskus käydä iltaisin vielä jossain muuallakin kuin tässä ihan lähiseuduilla. Ja onhan siinä tietysti vielä sekin, että aikamoinen elämyshän se on tällaiselle maalaisjuntille kuin mie, jos taskussa on metro- ja ratikkakortti. Viikonloppuna varmaan täytyy huristella ympäri kaupunkia kaikilla mahdollisilla kulkupeleillä ja leikkiä oikeaa kaupunkilaista!

Metrokortista huolimatta kävin kuitenkin vielä pienellä alkuiltakävelyllä, niin kuin miulla on tässä viimeisen parin päivän aikana ollut tapana. Otin oikein turistivaihteen päälle ja tutkin näitä katuja tässä ihan asuntolan ympärillä. Pakko sanoa, että nyt ei kyllä todellakaan olla enää missään Tampereen Kaukajärvellä eikä edes Tammelassa, vaan nyt ollaan ihan oikeasti aika erinäköisessä paikassa. Turistivaihde päällä ja kamera kädessä mie aloin sisäistää sen, miten hienoja rakennuksia ja valtavasti pällisteltävää tässä ympärillä oikeasti on.

Tässä on nyt vielä jonkin aikaa ennen kuin koulu alkaa, joten varmasti ehtii vielä leikkiä turistia monen monituista kertaa. Nythän se onnistuu vähän laajemmaltikin, kun on julkiset liikennevälineet käytössä. Mene tiedä, ehkä mie innostun menemään johonkin museoonkin. Ainakin parlamenttiin mie varmaan menen, kun Erasmus Student Network järjestää sinne opastuksen. Ihmettelyvaihe päälle vaan ja menoksi!