Oli ihan mukavat tervetuliaisiltamat eilen. Olihan se aluksi
vähän väkinäistä, niin kuin se nyt yleensä tuppaa olemaan kun läjä toisilleen
ventovieraita ihmisiä laitetaan samaan paikkaan, mutta sainpahan ainakin
juttuseuraa ainakin vähäksi aikaa, oli ihan mukava istuskella iltaa yhdessä
lähellä olevassa Lokalissa. Mahdollisesti
joidenkin uusien tuttavuuksien kanssa vielä joskus jotain tehdään, oli yhden
toisen tytön kanssa jo puhetta että voisi lähteä yhdessä tutkimaan kaupunkia.
Ei vielä sovittu mitään, kun näillä keskieurooppalaisilla on se etu, että
niiden kaverit voi aavistuksen helpommin tulla käymään, ja itsekin voivat mennä
viikonlopuksi aina silloin tällöin kotiin, niin kuin tällä tytöllä oli tässä
loppuviikosta suunnitelmissa.
Hirveän hyvä oli myös kierros asuntolassa, oppi vähän
tietämään missä on mitäkin ja miten kaikki toimii. Aika makea löytö oli myös kahdeksannen kerroksen terassi, mistä on upeat näkymät. (Kuten kuvasta ehkä näkyy. Vaikka se onkin otettu vasta tänään.) Kaikkein paras anti koko
illalle oli kuitenkin se, että miulla on nyt viimeinkin käytössä internet. Oikein hävettää myöntää, mutta
ihan oikeasti oli todella kädetön olo ilman mahdollisuutta käyttää nettiä. Ei
sillä, että mie nytkään aikoisin koneella roikkua jatkuvasti, varsinkaan kun
asuntolan netissä on eräänlainen kuukausittainen käyttökatto, mutta olihan se
nyt vähän tyhmää, kun edes iltaisin ei päässyt käymään netissä. Puhumattakaan
siitä, jos olisi pitänyt jotain tietoa etsiä.
Tänään oli taas vaihteeksi asiointiaamupäivä. Eilisiltana
tulin nukkumaan vasta puolenyön maissa, mutta siitä huolimatta heräsin ihan
omine aikoineni joskus kuuden maissa (ok, ehkä siksi että vähän poltteli
kokeilla nettiä, kun se ei vielä silloin puolen yön maissa toiminut, mutta ei
se tee miusta vielä riippuvaista…), ja läksin hyvissä ajoin heti kahdeksaksi
maistraattiin tekemään muuttoilmoituksen. Sieltä sain sitten paperin, jota
tarvitsin että saan pankkitilin avattua, jotta voin tehdä asuntolan vaatiman
suoraveloitussopimuksen. Mie olin jotenkin henkisesti varautunut siihen, että
tuohon ruljanssiin menee koko päivä, mutta maistraatissa ei ollut yhtään jonoa,
pääsin sieltä alle vartissa ulos, ja pankkitilin avaaminenkin oli aika simppeli
homma. Pakko myöntää, että olin ihan pikkuisen ylpeä itsestäni, kun tein tuon
kaiken saksaksi, eikä edes tuntunut yhtään hankalalta. Pankki olisi voinut olla
haasteellinen, vaikka ei minnuu kyllä etukäteen jännittänytkään. Kai mie sitten olen kuitenkin kieltä
riittävän kauan opiskellut.
Iltapäivällä kävin taas kerran yliopistolla kv-toimistossa
hakemassa - ylläri ylläri - pari paperia. Niitä kyllä riittää! Samalla
reissulla investoin Wiener Linien lukukausikorttiin, jolla saan matkustaa
tammikuun loppuun metrolla, ratikalla ja bussilla ihan vapaasti. Aika suolaisen
hintainen se kyllä oli, 150e, itaruus meinasi jo nostaa päätään ja aloin vielä
melkein lipunmyynnin edessä laskea miten kannattava hankinta se on. Tulin
sitten kuitenkin siihen tulokseen, että menköön nyt, eipähän tarvitse
jatkuvasti kävellä. Ihan riittävän kipeät nuo pohkeet jo nyt on. Loppujen
lopuksi varmaan ehkä vähän mukavampi huristella luennoille ja takaisin
asuntolaan julkisilla kun kävellä reilut puoli tuntia suuntaansa aikaisin
aamulla tai väsyneenä luentojen jälkeen. Puhumattakaan jos haluaa joskus käydä
iltaisin vielä jossain muuallakin kuin tässä ihan lähiseuduilla. Ja onhan siinä
tietysti vielä sekin, että aikamoinen elämyshän se on tällaiselle maalaisjuntille
kuin mie, jos taskussa on metro- ja ratikkakortti. Viikonloppuna varmaan täytyy
huristella ympäri kaupunkia kaikilla mahdollisilla kulkupeleillä ja leikkiä
oikeaa kaupunkilaista!
Metrokortista huolimatta kävin kuitenkin vielä pienellä
alkuiltakävelyllä, niin kuin miulla on tässä viimeisen parin päivän aikana ollut
tapana. Otin oikein turistivaihteen päälle ja tutkin näitä katuja
tässä ihan asuntolan ympärillä. Pakko sanoa, että nyt ei kyllä todellakaan olla enää
missään Tampereen Kaukajärvellä eikä edes Tammelassa, vaan nyt ollaan ihan
oikeasti aika erinäköisessä paikassa. Turistivaihde päällä ja kamera kädessä
mie aloin sisäistää sen, miten hienoja rakennuksia ja valtavasti pällisteltävää tässä ympärillä oikeasti on.
Tässä on nyt vielä jonkin aikaa ennen kuin koulu alkaa,
joten varmasti ehtii vielä leikkiä turistia monen monituista kertaa. Nythän se
onnistuu vähän laajemmaltikin, kun on julkiset liikennevälineet käytössä. Mene
tiedä, ehkä mie innostun menemään johonkin museoonkin. Ainakin parlamenttiin
mie varmaan menen, kun Erasmus Student Network järjestää sinne opastuksen. Ihmettelyvaihe
päälle vaan ja menoksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti