Eilen oli sitten tullut Itä-Suomessa lunta, enkä mie ollut
näkemässä. Suoraan sanottuna harmitti, ja tuli heti koti-ikävä, koska yksi
vuoden parhaista päivistä on se jolloin tulee ensilumi. Mutta koska ilmeisesti
Salzburgissa on myös tullut lunta, mie elättelen toivoa, että se päivä tulee
vielä tännekin. Ainakin jos puistoihin on ollut tarvetta laittaa
varoituskylttejä, joissa kielletään lumiseen ja jäiseen aikaan kävelemästä auraamattomilla
poluilla, niin voisi äkkiä kuvitella että kyllä täälläkin joskus on lunta.
Eilen sain myös ensimmäistä kertaa postia itävaltalaiseen
osoitteeseen. Olihan se vaan tylsä pankkikirje, mutta siinä oli miun nimi (Frau
Anni Kinnunen, kaiken hyvän lisäksi…), ja ensimmäistä kertaa miun postilokero
ei ollut tyhjä, kun ihan itse avaimella sen tuolla asuntolan ala-aulassa avasin.
En mie ole ikinä asunut missään, missä olisi tuollainen systeemi, kyllähän se
jotenkin kovin kaupunkilaiselta tuntui. Ja nyt ei sitten tarvitse muistuttaa että
joissain TOASin taloissa on ihan samanlaiset postilokerot, mie muistan kyllä.
Meillä ei kuitenkaan ollut, ja jotenkin mie luulen että se koko ihmeellisyys
johtuu enemmänkin siitä asuntolan aulasta kuin niistä postilokeroista. Jos se
olisi ihan vähän hohdokkaampi ja vähemmän kulunut ja ilmoitustaulut ei olisi
täynnä opiskelija-asuntoloille tyypillisiä juttuja, niin siitä saattaisi tulla
mieleen Gossip Girl -tyyliset sisääntuloaulat. Ainakin lattia on hienosti
mustalla ja valkealla kuvioitu!
Tulin tässä myös ajatelleeksi, kun kävin ruokakaupassa, että
nyt täytyy kyllä ottaa täällä asumisesta kaikki ilo irti. Suhteellisen lähellä
on nimittäin supermarket Hofer, josta saa ostettua ruuat aika halvalla, ja
viimeksi kun kävin niin ostin kyllä myös paljon sellaista, mitä harvemmin
raaskin Kaukajärven S-marketista ottaa. Esimerkiksi juustoa aion täällä kyllä
laittaa leivän päälle paljon useammin,
ja jos vihannesten hinnat pysyvät suunnilleen samoissa luokissa myös
syksymmällä, myös salaattia tulen tekemään paljon! Muuten ruokatavara on
aikalailla samanhintaista, mutta nuo pari asiaa panin heti merkille.
Suurin osa käytännön asioista on jo ihan kunnossa, mutta
odotan kyllä innolla että saan haettua itävaltalaisen pankkikortin
loppuviikosta. Paitsi että käteisen nostaminen maksaa miun suomalaisella
kortilla 0,75 euroa per kerta, mie tarvitsen sen itävaltalaisen kortin myös
pyykinpesua varten. Pyykinpesu maksaa euron per koneellinen, mikä ei sinällään
ole paha, mutta se pitää maksaa pankkikortin jollain ihme Quick-toiminnolla, jollainen
on siinä minun uudessa kortissa. Helpommalla siis pääsen, kun odotan kiltisti
sitä kuin että alkaisin selvitellä, miten sen saa tuohon suomalaiseen korttiin.
Ainut ongelma tässä on se, että pyykkiä kertyy koko ajan, ja puhtaat vaatteet
alkaa pikkuhiljaa olla kortilla. Luultavasti selviän kyllä siihen asti että se pankkikortti valmistuu, mutta joku taisi kyllä väittää, että ei varmasti tule kaikkia
vaatteita käytettyä, kun pakkasin tavaroita. Ei kyllä enää paljon puutu…
Tänään ajattelin aamulla lähteväni juoksulenkille johonkin
kivaan puistoon, ja katson netistä löytyisikö sieltä vinkkejä minne kannattaisi
mennä. Löysin yhden puiston, missä on netin mukaan mukavia, merkittyjä muutaman
kilsan juoksulenkkejä, ja sinne pääsi vielä mukavasti ratikalla tuosta ihan
läheltä. Pistin lenkkarit jalkaan ja läksin katsomaan millainen paikka on
kyseessä. Ratikkapysäkiltä kävelin sinne puiston laidalle, ja aloin siinä
sitten hölkkäillä, vaikka en ihan tarkkaan tiennyt mistä ne merkityt reitit
alkaa. Jossain vaiheessa sitten aloin seurata kylttejä, joissa luki
Stadtwanderweg 3. Ajattelin tietysti että ok, tämähän se on, kolmonen varmaan
tarkoittaa että tämä on kolmen kilometrin lenkki. Rupesin kyllä myöhemmin epäilemään,
että tämä teoria ei pitänyt paikkaansa, vaan että pitempi lenkki on kyseessä.
Päätin sitten että hölkkäilen minkä jaksan ja kävelen loput, eihän miulla ollut
minnekään kiire. Jossain vaiheessa se polku alkoi nousta ylöspäin, ja totesin
että nyt jatkan kyllä kävellen, ei näin pitkää nousua jaksa näin pitkän
juoksutauon jälkeen. Ja sitä nousua sitten riitti! Loppujen lopuksi kävelin sen
koko reitin, joka ei todellakaan ollut kolme kilsaa, vaan 10 ja puoli, ja
juoksulenkistä tuli vaellus. Mutta ei siinä mitään, hyvät oli maisemat siellä
korkealla mäellä. (Vuorella? Ei ehkä ihan, mutta kyllä se ainakin vaara oli,
korkeampi varmaan kuin Mustavaara tai Huhmarisvaara)
Että sellaista tällä kertaa. Tänä iltana aion vielä saunoa
vähän, tekee niin kovin mieli. Onhan se vähän ehkä hassua, että kun tulee
oppimaan itävaltalaista kulttuuria niin saa saunoa niin paljon kuin sielu
sietää, mutta annettakoon se miulle nyt tällä kertaa anteeksi. Onhan se
kuitenkin vähän erilaista täällä kuin kotona, palkattuine löylynlaittajineen ja
näin edelleen. Ja miksipä en ottaisi
iloa irti saunasta, kun ilmaiseksi kerran pääsee!
Ja PS. Onni onnettomuudessa, että en päässyt sille puolimaratontreenikurssille. Ei nimittäin ole tuo kunto ihan huipussaan, ehkä siinä on miulle riittävästi haastetta että jaksaa taas joskus juosta sen kympin...
Ja PS. Onni onnettomuudessa, että en päässyt sille puolimaratontreenikurssille. Ei nimittäin ole tuo kunto ihan huipussaan, ehkä siinä on miulle riittävästi haastetta että jaksaa taas joskus juosta sen kympin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti