Sekalaisia mietintöjä

Eilen oli sitten tullut Itä-Suomessa lunta, enkä mie ollut näkemässä. Suoraan sanottuna harmitti, ja tuli heti koti-ikävä, koska yksi vuoden parhaista päivistä on se jolloin tulee ensilumi. Mutta koska ilmeisesti Salzburgissa on myös tullut lunta, mie elättelen toivoa, että se päivä tulee vielä tännekin. Ainakin jos puistoihin on ollut tarvetta laittaa varoituskylttejä, joissa kielletään lumiseen ja jäiseen aikaan kävelemästä auraamattomilla poluilla, niin voisi äkkiä kuvitella että kyllä täälläkin joskus on lunta.

Eilen sain myös ensimmäistä kertaa postia itävaltalaiseen osoitteeseen. Olihan se vaan tylsä pankkikirje, mutta siinä oli miun nimi (Frau Anni Kinnunen, kaiken hyvän lisäksi…), ja ensimmäistä kertaa miun postilokero ei ollut tyhjä, kun ihan itse avaimella sen tuolla asuntolan ala-aulassa avasin. En mie ole ikinä asunut missään, missä olisi tuollainen systeemi, kyllähän se jotenkin kovin kaupunkilaiselta tuntui. Ja nyt ei sitten tarvitse muistuttaa että joissain TOASin taloissa on ihan samanlaiset postilokerot, mie muistan kyllä. Meillä ei kuitenkaan ollut, ja jotenkin mie luulen että se koko ihmeellisyys johtuu enemmänkin siitä asuntolan aulasta kuin niistä postilokeroista. Jos se olisi ihan vähän hohdokkaampi ja vähemmän kulunut ja ilmoitustaulut ei olisi täynnä opiskelija-asuntoloille tyypillisiä juttuja, niin siitä saattaisi tulla mieleen Gossip Girl -tyyliset sisääntuloaulat. Ainakin lattia on hienosti mustalla ja valkealla kuvioitu!

Tulin tässä myös ajatelleeksi, kun kävin ruokakaupassa, että nyt täytyy kyllä ottaa täällä asumisesta kaikki ilo irti. Suhteellisen lähellä on nimittäin supermarket Hofer, josta saa ostettua ruuat aika halvalla, ja viimeksi kun kävin niin ostin kyllä myös paljon sellaista, mitä harvemmin raaskin Kaukajärven S-marketista ottaa. Esimerkiksi juustoa aion täällä kyllä laittaa leivän päälle paljon useammin, ja jos vihannesten hinnat pysyvät suunnilleen samoissa luokissa myös syksymmällä, myös salaattia tulen tekemään paljon! Muuten ruokatavara on aikalailla samanhintaista, mutta nuo pari asiaa panin heti merkille.

Suurin osa käytännön asioista on jo ihan kunnossa, mutta odotan kyllä innolla että saan haettua itävaltalaisen pankkikortin loppuviikosta. Paitsi että käteisen nostaminen maksaa miun suomalaisella kortilla 0,75 euroa per kerta, mie tarvitsen sen itävaltalaisen kortin myös pyykinpesua varten. Pyykinpesu maksaa euron per koneellinen, mikä ei sinällään ole paha, mutta se pitää maksaa pankkikortin jollain ihme Quick-toiminnolla, jollainen on siinä minun uudessa kortissa. Helpommalla siis pääsen, kun odotan kiltisti sitä kuin että alkaisin selvitellä, miten sen saa tuohon suomalaiseen korttiin. Ainut ongelma tässä on se, että pyykkiä kertyy koko ajan, ja puhtaat vaatteet alkaa pikkuhiljaa olla kortilla. Luultavasti selviän kyllä siihen asti että se pankkikortti valmistuu, mutta joku taisi kyllä väittää, että ei varmasti tule kaikkia vaatteita käytettyä, kun pakkasin tavaroita. Ei kyllä enää paljon puutu…

Tänään ajattelin aamulla lähteväni juoksulenkille johonkin kivaan puistoon, ja katson netistä löytyisikö sieltä vinkkejä minne kannattaisi mennä. Löysin yhden puiston, missä on netin mukaan mukavia, merkittyjä muutaman kilsan juoksulenkkejä, ja sinne pääsi vielä mukavasti ratikalla tuosta ihan läheltä. Pistin lenkkarit jalkaan ja läksin katsomaan millainen paikka on kyseessä. Ratikkapysäkiltä kävelin sinne puiston laidalle, ja aloin siinä sitten hölkkäillä, vaikka en ihan tarkkaan tiennyt mistä ne merkityt reitit alkaa. Jossain vaiheessa sitten aloin seurata kylttejä, joissa luki Stadtwanderweg 3. Ajattelin tietysti että ok, tämähän se on, kolmonen varmaan tarkoittaa että tämä on kolmen kilometrin lenkki. Rupesin kyllä myöhemmin epäilemään, että tämä teoria ei pitänyt paikkaansa, vaan että pitempi lenkki on kyseessä. Päätin sitten että hölkkäilen minkä jaksan ja kävelen loput, eihän miulla ollut minnekään kiire. Jossain vaiheessa se polku alkoi nousta ylöspäin, ja totesin että nyt jatkan kyllä kävellen, ei näin pitkää nousua jaksa näin pitkän juoksutauon jälkeen. Ja sitä nousua sitten riitti! Loppujen lopuksi kävelin sen koko reitin, joka ei todellakaan ollut kolme kilsaa, vaan 10 ja puoli, ja juoksulenkistä tuli vaellus. Mutta ei siinä mitään, hyvät oli maisemat siellä korkealla mäellä. (Vuorella? Ei ehkä ihan, mutta kyllä se ainakin vaara oli, korkeampi varmaan kuin Mustavaara tai Huhmarisvaara)

Että sellaista tällä kertaa. Tänä iltana aion vielä saunoa vähän, tekee niin kovin mieli. Onhan se vähän ehkä hassua, että kun tulee oppimaan itävaltalaista kulttuuria niin saa saunoa niin paljon kuin sielu sietää, mutta annettakoon se miulle nyt tällä kertaa anteeksi. Onhan se kuitenkin vähän erilaista täällä kuin kotona, palkattuine löylynlaittajineen ja näin edelleen.  Ja miksipä en ottaisi iloa irti saunasta, kun ilmaiseksi kerran pääsee! 

Ja PS. Onni onnettomuudessa, että en päässyt sille puolimaratontreenikurssille. Ei nimittäin ole tuo kunto ihan huipussaan, ehkä siinä on miulle riittävästi haastetta että jaksaa taas joskus juosta sen kympin...