Lauantaikuulumisia

Eilen perjantaina kävin kurkistamassa, miltä miun tuleva opinahjo eli Zentrum der Translationswissenschaft oikein näyttää. Olihan se ehkä pienoinen pettymys, kun vertaa Wienin yliopiston päärakennukseen, joka siis on hieno ja vanha mutta remontoitu niin että se ei tunnu vanhalta, kun taas se käännöstieteen laitos on vähän harmaan ja ihan rehellisesti vanhan oloinen. Mutta ainakin mie nyt tiedän missä se on ja miten sinne pääsee, ja eiköhän sekin rakennus ihan asiansa aja. Ensi viikolla on taas ohjelmassa mennä sinne, kun siellä pidetään infotilaisuus vaihtareille.

Suoraan sanottuna olen kyllä jo ihan valmis aloittamaan koulun, nyt kun alkaa olla kohta viisi kuukautta siitä kun olen viimeksi mitään opiskellut. Ja jotenkin miusta tuntuu, että kun nyt pääsisi oikeasti kiinni arkeen, niin saisi päivistä vielä vähän enemmän irti. Jotenkin mie vähän jo kaipaan normaalia arkeakin, vaikka onhan se tietysti ihan mukavaa olla turistina ja tutustua kaupunkiin kaikessa rauhassa.

Eilen illalla oli sitten pakko pitää pieni Suomi-ilta, ja kattoa Vain elämää netin kautta. Tähän katselukokemukseen kuului myös vähän lentokentältä ostettua salmiakkia ja lakumatto. Tuntui jotenkin hyvältä, kun sai kokea pienen palan jotain tavallaan tuttua ja suomalaista, kun täällä on kaikki koko ajan niin uutta ja kuitenkin vähän erilaista. Miun elämässä on viimeisen viikon aikana muuttunut tosi paljon ja tosi nopeasti - uusi maa, uusi kaupunki, uusi kämppä, uusi asumismuoto, uusi koulu, uusi puhelinnumero. Ja melkeinpä kaikki vanha jäi Suomeen. Liekö tuo nyt hirveän suuri ihme, että joskus on vähän eksynyt olo, mutta ylivoimaisesti suurimman osan ajasta mie suhtaudun näihin muutoksiin sellaisella asenteella, että kaikki on vain tottumuskysymys.

Tänään oli sitten oikeasti turistipäivä, mikä tarkoittaa siis sitä, että huristelin julkisilla ympäri kaupunkia muutamiin kartasta valittuihin paikkoihin, tällä kertaa enemmän turistipaikkoihin enkä niinkään ns. ”hyödyllisiin” paikkoihin asioita hoitamaan, niin kuin aiempina päivinä on lähinnä tullut tehtyä.

Aamupäivällä lähdin kurkistamaan, millainen meno oli Naschmarktilla. Siellä oli siis ihan sellainen perustori, missä oli ruokaa joka lähtöön, pieniä ravintoloita, tavallista torikrääsää eli huiveja ja paitoja sun muuta, ja torin loppupäässä oli myös iso ulkokirppari. Paljon siellä oli kyllä katseltavaa ja haisteltavaa ja maisteltavaakin, vaikka en mitään ostanutkaan. Erityisesti jäi mieleen yksi koju, jossa myytiin venäläisiä leivonnaisia: siellä oli ihan päivänselviä kukkosiakin myynnissä. Lisäksi siellä oli paljon kojuja, joissa myyttiin turkkilaisia herkkuja, kuivattuja hedelmiä ja makeisia ja vastaavaa. Ja torin laidalla oli hienoja taloja.

Torilla pällistelyn jälkeen siirryin vähän toisenlaiselle ostoskadulle, eli Mariahilferstrasselle. Ennen kun tulin Wieniin, uhosin että ostan hirveästi uusia vaatteita ja laitan koko puvuston uusiksi, mutta jotenkin tässä nyt on ollut noita muutoksia ihan riittävästi, eikä uudet vaatteet vielä ihan hirveästi innostanut. Toisekseen tänään oli niin kuuma, että vaatteiden sovittaminen hikisenä ei ollut kauhean houkutteleva ajatus. Mutta vaikka mie tällä kertaa keskityin enemmän näyteikkunaostoksiin, kyllä niitä uusia vaatteita varmasti ehtii tässä syksyn ja talven ja kevään aikana kertyä…

Koska tänään oli niin hieno ilma, kävin illalla vielä Praterissa. Mie tiesin, että siellä on iso maailmanpyörä ja joitakin huvipuistolaitteita, ja odotin jotain ihan perustivolisettiä. Olin väärässä. Prater on ihan oikea huvipuisto, ei mikään valtava, mutta laitteita on aika monenlaisia ja suhteellisen paljon. Siellä oli kyllä näkemistä vaikka millä mitalla. En mennyt laitteisiin (tällä kertaa, ehkä joskus toiste vielä), mutta sorruin kyllä ostamaan huvipuistoruokaa, ja söin yhden suklaakuorrutetun hedelmävartaan. Laitteista erikoisin minun mielestä oli kyllä hevoskaruselli, jota pyörittivät oikeat ponit.

Hirveän paljon täällä Wienissä on kyllä näkemistä, suorastaan niin paljon että on vähän vaikea miettiä, minne oikein seuraavaksi lähtisi tai mitä haluaisi tehdä. Enkä mie aina välttämättä tule edes ajatelleeksi tai tiedä mitä kaikkia mahdollisuuksia onkaan olemassa. Mutta sanotaanko näin, että joka päivälle on kyllä reilusti ollut kokemista ja näkemistä, ja illalla on väsyttänyt ihan riittävästi.