Annin vaihtariblogi

Annin vaihtariblogi

tiistai 16. syyskuuta 2014

Oma peti kullan kallis

Eivät käyneet kaikki pahimmat pelkoni toteen - asuntolahuone on ihan hyvä. Onhan se tietysti vähän hyppäys alaspäin Sepontalosta, joka oli kuitenkin superuusi ja muutenkin mahtava, mutta kyllä täällä varmasti pärjää.
Huonekaveria ei vielä ole, mikä yllätti kyllä todella suuresti, mie olin ihan varma että täällä olisi jo joku. Luultavasti tähän on kyllä joku tulossa vielä, siihen jää siis vielä vähän jännitysmomenttia. Tällainen ihan perussiisti asuntolahuone tämä on: ensimmäisenä ulko-oven jälkeen eteinen, siitä ovi vessaan ja suihkuun (iso bonus että molemmat ovat omassa huoneessa eikä esim. käytävällä!) ja eteisestä suoraan eteenpäin makuuhuone, miun sänky, yöpöytä ja kirjoituspöytä oikealla seinustalla, kämppäkaverille varatut vasemmalla peilikuvana.






Lattia on perusharmaa, seinät keltaista kohokuvioruututapettia, puunvärinen panelointi ja patterin edessä puunvärinen säleikkö. Erityisen huvittavaksi mie koen tuon lankapuhelimen, joka ilmeisesti kuuluu joka huoneen varustukseen, samoin kuin hyvin retrotyylisen kirjoituspöydän lampun. Aamupäivällä ei kyllä vielä liiemmin huvittanut: väsytti ja ärsytti, kun asuntolan kaikki petivaatteet oli jo jaettu pois, joten huone tuntui ahdistavan askeettiselta. Mutta heti kun sain ostettua kaupungilta kivat värikkäät pussilakanat ja edulliset tyynyn ja peiton, alkoi peti tuntua omalta ja paljon houkuttelevammalta. Vessaankin ostin halvan mutta hienon punaisen (yllätys!) käsipyyhkeen.


Kerroskeittiö tuli myös iltapäivällä testattua. Tai no, vedenkeitin ainakin tuli, purkkinuudeleita haastavampaan muonaan ei nyt tällä kertaa vielä riittänyt into. Eikä miulla sen suhteen olisi kyllä ollut oikein muuta mahdollisuuttakaan, kun on tuo astiatilanne tällä hetkellä vähän heikko. On miulla pari minikulhoa, joista aion syödä aamulla mysliä, mutta niiden lisäksi miulla on tasan juomapullo, veitsi, haarukka, lusikka ja pieni leikkuuveitsi. Aikomuksena on kyllä hankkia lisää pikapuoliin. Keittiö on kuitenkin miulle ihan uusi maailma: se jaetaan koko kerroksen huoneiden kesken, jokaisella on oma lukittava lokero kuivatavaraa varten ja huoneen numerolla varustettu kori jääkaapissa. Laitoin ruokaa samaan aikaan toisen tässä kerroksessa asuvan tytön kanssa, Linzistä kotoisin olevan ekavuotisen fysiikan opiskelijan kanssa. Mahdollisuudet tutustua ihmisiin myös keittiössä vaikuttaa siis ihan hyvältä.

Muutenkin tässä asuntolassa tuntuu olevan aika aktiivinen asukastoimikunta, joka järjestää netin asukkaille sekä jonkinlaisia aktiviteetteja. Huomisiltana olisi tervetuliaisiltama, sinne varmaan pitää mennä. Plus että se asukastoimikunta ylläpitää täällä saunaa! Ihan huippukorkeat ei ole odotukset sen suhteen, mutta kyllä se joku päivä täytyy käydä koittamassa.

Tänään olen siis paitsi kierrellyt sisustuskauppoja Mariahilferstrassella, käynyt myös yliopiston pääkampuksella Erasmus Student Networkin toimistolla. Sitä kautta sain vinkkejä sellaisiin perustarpeisiin kuin pankkitilin avaamiseen ja kännykkäliittymätarjouksen, näistä ja monista muista hoidettavista asioista on hyvä jatkaa huomenna ja ylihuomenna orientaation jälkeen. Aika paljon tähän muuttamiseen liittyy kaikenlaista järjestelemistä ja säätämistä, ihan niin kuin aluksi jännitin, mutta nyt näyttää siltä että kyllä näistä selvitään. 

Niin joo, pitäsiköhän sanoa sananen vielä tästä asuntolan sijainnista? Kaupunginosan nimi on Josefstadt, eli Wienin 8. kaupunginosa, aika paljon täkäläiset tuntuu puhuvan kaupunginosista nimenomaan näillä numeroilla. Yliopiston pääkampus on aika mukavan lähellä, kävelemällä pääsee kyllä, tänään kävelin sen matkan useammankin kerran, eikä tuonne pääostoskadullekaan mahdoton matka ole, ehkä parisen kilsaa niin kuin yliopistolle. Pakko kyllä sanoa, että onneksi miulle on suotu vähän suuntavaistoa ja näkömuistia, se helpotti elämää suunnattomasti, kun ensimmäistä kertaa yliopistolle suunnistin (ilman karttaa, totta kai se jäi huoneeseen).  Lähin ruokakauppa on ehkä reilun korttelin päässä, ja raitiovaunu- ja bussipysäkit löytyy myös läheltä. Vaikuttaa tosi mukavalta. Ehkä käyn vielä illemmalla ihan pikkiriikkisellä pällistelykävelyllä, tosin on noita kilometrejä tänään jo jokunen takanakin.

Ei ihan sataprosenttisesti onnistunut niiden viimeaikaisten univelkojen kuittaaminen hostellissa, pitänee yrittää uudemman kerran tänä iltana, on tämä uuteen paikkaan asettuminen sen verran rankkaa. Sitä enne ohjelmassa kuitenkin myös vaatekaapin järjestelyä, lähinnä vaatteiden laittamista hengareihin. Nekin piti ostaa, mutta eipähän ollut monen euron investointi.

(Ostamisesta juolahti muuten mieleen hauska anekdootti. Läksin erikseen ostamaan vessapaperia, koska en tietenkään muistanut sitä kun kävin ruokakaupassa yliopistolta tullessa. Lähikaupassa se oli kuitenkin tosi ovelasti piilotettu enkä meinannut millään löytää. Ajattelin jo, että voiko oikeasti olla yhden vessapaperipaketin ostaminen näin vaikeaa. Lopulta se sitten sattui silmään ihan vahingossa: sitä paperia piti oikein pyytää myyjältä, koska ne vessapaperipinot oli laitettu kassan taakse, kun niille ei ilmeisesti ollut muualla tilaa.)    


Fiilis on nyt ihan hyvä. Pikkuisen on orpo olo, kun nettiä ei ole vielä voinut saada toimimaan, mutta mie toivon että huomenissa se onnistuu, niin mie ainakin ymmärsin siitä infomateriaalista mikä miulla on ollut saatavilla. Toisekseen tuntuu oudolta, kun tämä huone on niin kovin hiljainen, eihän miulla ole telkkaria tai radiota. Onneksi yksi asia miun kohdalla auttaa aina: hyvä kirja parempi mieli, eli pakko oli käydä kirjakaupasta hätävaralukemiseksi oikein paksu hömppäpokkari. Vielä asteen kotoisampi olokin tuli heti, kun sai hyllyyn edes yhden kirjan.  Mutta siis ainakin nyt tuntuu siltä että kyllä tämä tästä vielä lähtee. Toiveikas on varmaan oikea sana kuvaamaan miltä nyt tuntuu. Pikkuhiljaa ja vähän kerrallaan, mutta vielä mie tänne kotiudun!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti