Eivät käyneet kaikki pahimmat pelkoni toteen - asuntolahuone
on ihan hyvä. Onhan se tietysti vähän hyppäys alaspäin Sepontalosta, joka oli
kuitenkin superuusi ja muutenkin mahtava, mutta kyllä täällä varmasti pärjää.
Huonekaveria ei vielä ole, mikä yllätti kyllä todella
suuresti, mie olin ihan varma että täällä olisi jo joku. Luultavasti tähän on
kyllä joku tulossa vielä, siihen jää siis vielä vähän jännitysmomenttia.
Tällainen ihan perussiisti asuntolahuone tämä on: ensimmäisenä ulko-oven
jälkeen eteinen, siitä ovi vessaan ja suihkuun (iso bonus että molemmat ovat
omassa huoneessa eikä esim. käytävällä!) ja eteisestä suoraan eteenpäin
makuuhuone, miun sänky, yöpöytä ja kirjoituspöytä oikealla seinustalla,
kämppäkaverille varatut vasemmalla peilikuvana.
Lattia on perusharmaa, seinät keltaista
kohokuvioruututapettia, puunvärinen panelointi ja patterin edessä puunvärinen
säleikkö. Erityisen huvittavaksi mie koen tuon lankapuhelimen, joka ilmeisesti
kuuluu joka huoneen varustukseen, samoin kuin hyvin retrotyylisen
kirjoituspöydän lampun. Aamupäivällä ei kyllä vielä liiemmin huvittanut:
väsytti ja ärsytti, kun asuntolan kaikki petivaatteet oli jo jaettu pois, joten
huone tuntui ahdistavan askeettiselta. Mutta heti kun sain ostettua kaupungilta
kivat värikkäät pussilakanat ja edulliset tyynyn ja peiton, alkoi peti tuntua
omalta ja paljon houkuttelevammalta. Vessaankin ostin halvan mutta hienon
punaisen (yllätys!) käsipyyhkeen.
Kerroskeittiö tuli myös iltapäivällä testattua. Tai no,
vedenkeitin ainakin tuli, purkkinuudeleita haastavampaan muonaan ei nyt tällä
kertaa vielä riittänyt into. Eikä miulla sen suhteen olisi kyllä ollut oikein
muuta mahdollisuuttakaan, kun on tuo astiatilanne tällä hetkellä vähän heikko.
On miulla pari minikulhoa, joista aion syödä aamulla mysliä, mutta niiden
lisäksi miulla on tasan juomapullo, veitsi, haarukka, lusikka ja pieni
leikkuuveitsi. Aikomuksena on kyllä hankkia lisää pikapuoliin. Keittiö on
kuitenkin miulle ihan uusi maailma: se jaetaan koko kerroksen huoneiden kesken,
jokaisella on oma lukittava lokero kuivatavaraa varten ja huoneen numerolla
varustettu kori jääkaapissa. Laitoin ruokaa samaan aikaan toisen tässä
kerroksessa asuvan tytön kanssa, Linzistä kotoisin olevan ekavuotisen fysiikan opiskelijan
kanssa. Mahdollisuudet tutustua ihmisiin myös keittiössä vaikuttaa siis ihan
hyvältä.
Muutenkin tässä asuntolassa tuntuu olevan aika aktiivinen asukastoimikunta,
joka järjestää netin asukkaille sekä jonkinlaisia aktiviteetteja. Huomisiltana
olisi tervetuliaisiltama, sinne varmaan pitää mennä. Plus että se
asukastoimikunta ylläpitää täällä saunaa!
Ihan huippukorkeat ei ole odotukset sen suhteen, mutta kyllä se joku päivä
täytyy käydä koittamassa.
Tänään olen siis paitsi kierrellyt sisustuskauppoja
Mariahilferstrassella, käynyt myös yliopiston pääkampuksella Erasmus Student
Networkin toimistolla. Sitä kautta sain vinkkejä sellaisiin perustarpeisiin
kuin pankkitilin avaamiseen ja kännykkäliittymätarjouksen, näistä ja monista
muista hoidettavista asioista on hyvä jatkaa huomenna ja ylihuomenna
orientaation jälkeen. Aika paljon tähän muuttamiseen liittyy kaikenlaista
järjestelemistä ja säätämistä, ihan niin kuin aluksi jännitin, mutta nyt
näyttää siltä että kyllä näistä selvitään.
Niin joo, pitäsiköhän sanoa sananen vielä tästä asuntolan
sijainnista? Kaupunginosan nimi on Josefstadt, eli Wienin 8. kaupunginosa, aika
paljon täkäläiset tuntuu puhuvan kaupunginosista nimenomaan näillä numeroilla.
Yliopiston pääkampus on aika mukavan lähellä, kävelemällä pääsee kyllä, tänään
kävelin sen matkan useammankin kerran, eikä tuonne pääostoskadullekaan mahdoton
matka ole, ehkä parisen kilsaa niin kuin yliopistolle. Pakko kyllä sanoa, että
onneksi miulle on suotu vähän suuntavaistoa ja näkömuistia, se helpotti elämää
suunnattomasti, kun ensimmäistä kertaa yliopistolle suunnistin (ilman karttaa,
totta kai se jäi huoneeseen). Lähin
ruokakauppa on ehkä reilun korttelin päässä, ja raitiovaunu- ja bussipysäkit
löytyy myös läheltä. Vaikuttaa tosi mukavalta. Ehkä käyn vielä illemmalla ihan
pikkiriikkisellä pällistelykävelyllä, tosin on noita kilometrejä tänään jo
jokunen takanakin.
Ei ihan sataprosenttisesti onnistunut niiden viimeaikaisten
univelkojen kuittaaminen hostellissa, pitänee yrittää uudemman kerran tänä
iltana, on tämä uuteen paikkaan asettuminen sen verran rankkaa. Sitä enne
ohjelmassa kuitenkin myös vaatekaapin järjestelyä, lähinnä vaatteiden
laittamista hengareihin. Nekin piti ostaa, mutta eipähän ollut monen euron
investointi.
(Ostamisesta juolahti muuten mieleen hauska anekdootti. Läksin
erikseen ostamaan vessapaperia, koska en tietenkään muistanut sitä kun kävin
ruokakaupassa yliopistolta tullessa. Lähikaupassa se oli kuitenkin tosi
ovelasti piilotettu enkä meinannut millään löytää. Ajattelin jo, että voiko oikeasti
olla yhden vessapaperipaketin ostaminen näin vaikeaa. Lopulta se sitten sattui
silmään ihan vahingossa: sitä paperia piti oikein pyytää myyjältä, koska ne
vessapaperipinot oli laitettu kassan taakse, kun niille ei ilmeisesti ollut
muualla tilaa.)
Fiilis on nyt ihan hyvä. Pikkuisen on orpo olo, kun nettiä
ei ole vielä voinut saada toimimaan, mutta mie toivon että huomenissa se
onnistuu, niin mie ainakin ymmärsin siitä infomateriaalista mikä miulla on
ollut saatavilla. Toisekseen tuntuu oudolta, kun tämä huone on niin kovin
hiljainen, eihän miulla ole telkkaria tai radiota. Onneksi yksi asia miun
kohdalla auttaa aina: hyvä kirja parempi mieli, eli pakko oli käydä
kirjakaupasta hätävaralukemiseksi oikein paksu hömppäpokkari. Vielä asteen
kotoisampi olokin tuli heti, kun sai hyllyyn edes yhden kirjan. Mutta siis ainakin nyt tuntuu siltä että kyllä
tämä tästä vielä lähtee. Toiveikas on varmaan oikea sana kuvaamaan miltä nyt
tuntuu. Pikkuhiljaa ja vähän kerrallaan, mutta vielä mie tänne kotiudun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti