Kiirettä pitää

Hieman alkaa tämä postausväli harveta, mutta ihan pätevästä syystä - ei minnuu itseänikään kiinnosta kauhean pitkästi siitä tarinoida, miten maanantaina olin luennoilla ja lopun aikaa tein kielioppiläksyjä, tiistaina tein koko päivän kielioppiläksyjä, keskiviikkona olin luennoilla ja tein lopun aikaa kielioppiläksyjä. (Tällä viikolla oli aivan tuhoton määrä kielioppiläksyjä, varmaan kävi jo ilmi…) Mutta ei se elämä täällä pelkkiä kielioppiläksyjä ole, vaikka siltä ehkä kuulostaa. Vaikka mie tällä viikolla nyt kolmena päivänä opiskelinkin aamusta iltaan, niin eilen ja nyt viikonloppuna on kyllä muutakin elämää ihan reilusti, suorastaan tuntuu välillä olevan vähän kiire!

Eilen torstaina oli niin vilkas seuraelämä, että hyvä kun ehdin aamupalan jälkeen koko päivänä mitään syömään. Aamulla olin tietysti yhdellä luennolla, mutta sen jälkeen menin suoraan tapaamaan uutta tandemkaveriani. Viime viikonloppuna nimittäin askartelin hienon ilmoituksen, jossa kerroin etsiväni saksankielisiä kavereita kielitandemiin, eli juttelemaan miun kanssa saksaa, jolloin mie vastavuoroisesti juttelen niiden kanssa suomeksi. Mie vein sen ilmoituksen finno-ugristiikan laitoksen ilmoitustaululle yliopiston kampukselle, eli sinne missä ne suomen kielen opiskelijat on. Ja sain useampiakin vastauksia, nyt mie käyn muutamien kanssa kahvilla rupattelemassa.  Eilen oli sitten aika tavata ensimmäinen tandemkaveri, 24-vuotias naispuolinen opettajaopiskelija. Tosi mukava tyyppi oli, tultiin hyvin juttuun ja miekin sain puhua saksaa ja kuunnella äidinkielenään saksaa puhuvaa henkilöä. Huomasin, että nyt alkaa jo päästä jyvälle näistä ulkomaalaiselle mahdottomista modaali- ja astepartikkeleista ja kumppaneista, eli sellaisista puhekielessä hyvin tyypillisistä pikkusanoista niin kuin halt, zwar ja eben. Ja niitähän ei opi muuten kuin kuuntelemalla äidinkielisiä, minkä vuoksi tämä tandemidea oli miulta aika ässä. Ja sitä paitsi tässä on myös se mahdollisuus, että saa uusia itävaltalaisia kavereita. Bonus!

Tandemista kipitin sitten takaisin kotiin, ihan vaan lähteäkseni piakkoin taas liikenteeseen. Yliopistolla oli vaihtareille tervetulotilaisuus (aika myöhäinen ajankohta ehkä, mutta ihan miten vaan…), jossa mainostettiin olevan myös buffet. No, sitä buffettia jouduttiin odottamaan aika kauan, kun meille pidettiin puolenkymmentä tervetuliaispuhetta, toiset enemmän ja toiset vähemmän tylsiä. Olihan se tietysti kiva kuulla että vaihtarit ovat tervetulleita ja arvostettuja. Buffetissa oli lopulta hyvää ruokaa, mutta se oli esillä hyvin vähän aikaa, nälkä jäi… Mutta se tiikerikakku oli kyllä parasta mitä olen ikinä syönyt, se oli jotenkin ihanan kosteaa eikä sellaista kuivaa känttyä mitä miun tekemä yleensä on.

Yliopistolta kiirehdin takaisin asuntolaan, koska meillä oli asukaskunnan kokous. Ajattelin että kun mie nyt täällä kerran asun, niin kai mie voin sen tunnin käydä siellä istumassa ja vaikuttamassa asuntolan asioihin. Ei mennyt ihan niin. Ensinnäkin sen kokouksen piti alkaa klo 20.30, mutta oikeasti se pääsi alkamaan vasta kolme varttia myöhemmin: tarvittiin 50 henkilöä päätösvaltaiseen kokoukseen, ja alun perin paikalla oli ehkä 30. Osa porukasta joutui koputtelemaan oviin ja patistelemaan ihmisiä kokoukseen. Kun lopulta tarvittava määrä ihmisiä oli koolla, piti äänestää kaikki vastuuhenkilöt, eli talon edustaja ja varaedustaja, saunavastaavat, kuntosalivastaavat, nettivastaavat jne jne. Kaikesta piti äänestää, ja varsinkaan sitten kun alettiin käsitellä erilaisia esityksiä, ei mitenkään voitu välttyä keskustelulta ja riitelyltä. Lopulta kolme tuntia myöhemmin, eli vähän ennen puolta yötä päästiin lähtemään pois. Hieman väsytti, hyvä kun en nukahtanut sinne kokoukseen, kun olin ollut koko päivän liikenteessä.

Onneksi en tänä aamuna väsymyksestä ja venyneestä kokouksesta huolimatta nukkunut pitkään - kun tulin aamupalalta keittiöstä takaisin huoneeseen suunnilleen kahdeksan maissa, täällä oli neljä ihmistä siivoamassa tuota tyhjän sängyn puolta ja kylppäriä. Koska nyt on kuukauden viimeinen päivä, se miun teoreettinen entinen kämppis muuttaa tänään virallisesti pois, ja kuun alusta tänne voi tulla uusi huonekaveri. Siksi täällä kävi siivousfirma puunaamassa paikkoja. Mutta miettikää kun olisinkin ollut vielä nukkumassa - oispa ollut kiva herätä siihen että lauma siivoajia tulee yhtäkkiä ovesta. Tai vielä parempi - jos mie olisin ollut suihkussa! Noh, olisinhan mie tietysti voinut päätellä että se siivousporukka tulee, jos olisin vähän käyttänyt aivojani. Onpahan nyt ainakin superpuhdas kylppäri!

Ja loppuun pieni onnistumisen elämys: kielen yliopisto-opiskelijana joskus huomaa, että pystyy kyllä ilman suuria ongelmia ymmärtämään talousuutisia ja keskustelemaan ympäristön suojelusta, mutta sellaiset ihan arkiset jutut niin kuin asioiminen saksaksi ihan tavallisissa kaupoissa saattaa joskus olla vähän epävarmaa. Siksi mie ilahduin, kun pystyin tällä viikolla asioimaan nappikaupassa, postissa ja kenkäkaupassa niin, että oikeasti kommunikoin henkilökunnan kanssa muutakin kuin Grüß Gott, danke ja Auf Wiedersehen. Se nappikauppa oli erityisen paha, siellä piti oikein selittää mitä haluan ja minkälaista, mutta mie selvisin siitäkin. Vähän noloa, että seitsemän vuotta on saksaa opiskellut ja pystyy kääntämään vaikka mitä käyttöohjeita ja politiikan uutisia, ja sitten on epävarma osaako ostaa kenkiä, mutta minkäs teet. Veikkaisin kuitenkin, että tässä talven mittaan tämäkin asia tulee muuttumaan.