Nyt päästiin asiaan

Eilen alkoi sitten lopultakin se ihan oikea opiskelu, eikä voi sanoa ettenkö olisi päässyt välittömästi suoraan asiaan: ensimmäinen luento (Grammatik im Kontext, eli saksan kielioppia) alkoi klo 11, ja kotiin pääsin lähtemään klo 19. Siihen väliin mahtui myös Britannian maantuntemusta ja englannin tekstianalyysia. Ja Itävallassahan ei sitten tunneta akateemista varttia tai muutakaan välitunnin tapaista, vaan luennolta toiselle mennään suoraan. OK, miulla oli kyllä eilen yksi hyppytunti, mutta sen aikana yritin metsästää yhtä kirjaa (menestyksettä, ja koko hommaan meni paljon enemmän aikaa kuin piti, lopputuloksena jouduin syömään eväät hirveällä kiireellä), ja viimeinen tunti piti olla klo 17-18.30, mutta opettaja ei tullutkaan paikalle. Selvisi myöhemmin, että se oli lähettänyt sähköpostin että tulee klo 18.30 ottamaan vastaan ilmoittautumisia. Eihän meistä vaihtareista kukaan ollut voinut etukäteen ilmoittautua, eikä siis saanut sitä sähköpostia, joten aikamme siellä hölmötettiin, kunnes joku viisaampi osasi kertoa mikä on homman nimi.

Mutta vaikka säätämistä riitti, niin kaikille maanantain kursseille pääsin mukaan mihin pitikin, ja olin oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin. Hiukan tosin väsytti illalla, ja siitä huolimatta piti vielä lähetellä sähköposteja erinäisille ihmisille kurssi-ilmoittautumisiin liittyen. Myö kun ei voida Erasmus-opiskelijoina itse ilmoittautua mihinkään, vaan meidät pitää koordinaattorin ilmoittaa, ja saksan kursseille pitää hakea vielä yksi ylimääräinen suostumus opintosuunnan vastaavalta. On kyllä ihan riittävän monimutkaista.

Tänään olen sitten viettänyt luentovapaata päivää ja maanisesti tarkistanut sähköpostia ja odotellut vastauksia, ja tällä hetkellä kaikille paitsi saksan kursseille on ilmoittautumiset kunnossa. Kahdeksan kurssia yhdestätoista on siis hallussa, sanoisin että ei huono. Loputkin pitäisi saada kuntoon tämän viikon aikana, miulla on jo hyvä suunnitelma miten mie aion niitten kanssa menetellä. Ja sainhan mie sen kirjankin lopulta ostettua, joka eilen jäi saamatta!

Pääsin siis aloittamaan kotiläksyjä, joiden kanssa mentiin myös kyllä nollasta sataan kahdessa sekunnissa: kieliopin opettaja ei todellakaan säästellyt kotitehtävissä. Ehkä kolme ja puoli tuntia mie niitä väänsin ja silti on vielä yksi tehtävä tekemättä ja pistariin lukematta. Pakko sanoa, että tästä eteenpäin ei ihan varmasti ole koskaan tekemisen puutetta!

Ei kai tässä voi oikeastaan sanoa muuta kuin että iteppähän läksin, mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin ei se opiskeleminen oikeasti niin kamalalta tuntunut. Itse asiassa oli jollain tavalla ihan mukavaa taas käydä koulua ja nähdä vaihtarikavereita kursseilla. Eikä ne kotitehtävätkään niin kamalia ollut, niihin vaan meni aivan tuhottomasti aikaa, se oli varmasti se pahin osa.