Nyt on kuulkaa sellainen tilanne, että huomenna mie olen
ollut Wienissä tasan kuukauden! Minne se aika on oikein hujahtanut, ainakin
viimeiset pari viikkoa on mennyt tosi nopeasti. Ja vaikka kuukausi ei loppujen
lopuksi ihan mahdottoman pitkä aika olekaan, niin se on kuitenkin jo yksi yhdeksäsosa
tästä koko vaihdosta. Sen kunniaksi voisin tässä nyt vähän listata muutamia
juttuja, joita mie olen saksan kieleen ja erityisesti itävallan saksaan
liittyen jo oppinut.
-Mie olen oppinut
uudelleen sanomaan Grüß Gott! Se oli
ihan ensimmäisiä asioita mitä mie saksan kielestä opin silloin aikoinaan kun
perheen kanssa Alpeilla reissattiin, mutta sitten se jäi unholaan kun ei ole
ollut eteläsaksalaisen tai itävaltalaisen saksan kanssa hirveästi tekemisissä. Mutta
nyt se taas soljuu mukavasti ja automaattisesti kieleltä, ja Guten Tag on tosi harvoin käytössä.
- Mie olen oppinut, että itävaltalaiset, erityisesti
wieniläiset tykkäävät -erl -loppuisista sanoista. Muovipussi on sackerl, tietyn tyyppinen sämpylä on weckerl ja tarra on pickerl. Esimerkiksi opiskelijakorttiin liimattava ruokalan
alennustarra on Mensapickerl.
- Mie olen jo
omaksunut muutamia puhekielisyyksiä, eli miun saksa alkaa vähitellen olla
tietyissä yhteyksissä jo vähän vähemmän schön.
Ein bisschen saattaa miunkin suusta tulla jo ulos muodossa ein bissl, ja gehen wir sulautuu yhteen yhdeksi epämääräiseksi sanaksi, jota mie
en ainakaan osaa kirjoittaa. Mutta koska noita kuulee paljon, niin ne tarttuvat
äkkiä.
- Mie olen oppinut ulkoa sen kuulutuksen, joka julkisissa
liikennevälineissä säännöllisesti kuuluu, jossa muistutetaan antamaan
istumapaikka enemmän tarvitseville. ”Seien Sie bitte achtsam - andere brauchen
Ihren Sitzplatz vielleich notwendiger!”
- Mie olen oppinut, että infinitiivilauseen voi muodostaa,
kun sen ajateltu subjekti on identtinen päälauseen subjektin, datiivi- tai
akkusatiiviobjektin, possessiiviartikkelin, attribuutin tai Präpositionalergänzungin kanssa. (Sitä
mie en sen sijaan ole oppinut, mitä Präpositionalergänzung
on suomeksi. Mutta onneksi riittää että mie tiedän mikä se on, sillä pääsee jo
tentistä läpi!)
- Mie olen oppinut toivottamaan toisille hyvää ruokahalua
sanomalla Mahlzeit!
- Mie olen
oppinut, että sana Unterschrift on suvultaan die, ja Problem on das. Ei ole vaikeita sanoja, tiedän
kyllä, mutta tästä lähtien mie en enää ikinä unohda noita, koska oli niin
nöyryyttävää, kun Erasmus-koordinaattori oikein erikseen huomautti siitä yhden
sähköpostin lopussa, ja neuvoi kiinnittämään sukuihin enemmän huomiota.
+ yksi kulttuuriin liittyvä huomio: mie olen oppinut, että Lebkuchenit on hyviä. Ja että Apfelstrudel on vielä parempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti