Kuukausi täynnä!

Nyt on kuulkaa sellainen tilanne, että huomenna mie olen ollut Wienissä tasan kuukauden! Minne se aika on oikein hujahtanut, ainakin viimeiset pari viikkoa on mennyt tosi nopeasti. Ja vaikka kuukausi ei loppujen lopuksi ihan mahdottoman pitkä aika olekaan, niin se on kuitenkin jo yksi yhdeksäsosa tästä koko vaihdosta. Sen kunniaksi voisin tässä nyt vähän listata muutamia juttuja, joita mie olen saksan kieleen ja erityisesti itävallan saksaan liittyen jo oppinut.

-Mie olen oppinut uudelleen sanomaan Grüß Gott! Se oli ihan ensimmäisiä asioita mitä mie saksan kielestä opin silloin aikoinaan kun perheen kanssa Alpeilla reissattiin, mutta sitten se jäi unholaan kun ei ole ollut eteläsaksalaisen tai itävaltalaisen saksan kanssa hirveästi tekemisissä. Mutta nyt se taas soljuu mukavasti ja automaattisesti kieleltä, ja Guten Tag on tosi harvoin käytössä.

- Mie olen oppinut, että itävaltalaiset, erityisesti wieniläiset tykkäävät -erl -loppuisista sanoista. Muovipussi on sackerl, tietyn tyyppinen sämpylä on weckerl ja tarra on pickerl. Esimerkiksi opiskelijakorttiin liimattava ruokalan alennustarra on Mensapickerl.

- Mie olen jo omaksunut muutamia puhekielisyyksiä, eli miun saksa alkaa vähitellen olla tietyissä yhteyksissä jo vähän vähemmän schön. Ein bisschen saattaa miunkin suusta tulla jo ulos muodossa ein bissl, ja gehen wir sulautuu yhteen yhdeksi epämääräiseksi sanaksi, jota mie en ainakaan osaa kirjoittaa. Mutta koska noita kuulee paljon, niin ne tarttuvat äkkiä.

- Mie olen oppinut ulkoa sen kuulutuksen, joka julkisissa liikennevälineissä säännöllisesti kuuluu, jossa muistutetaan antamaan istumapaikka enemmän  tarvitseville. ”Seien Sie bitte achtsam - andere brauchen Ihren Sitzplatz vielleich notwendiger!”

- Mie olen oppinut, että infinitiivilauseen voi muodostaa, kun sen ajateltu subjekti on identtinen päälauseen subjektin, datiivi- tai akkusatiiviobjektin, possessiiviartikkelin, attribuutin tai Präpositionalergänzungin kanssa. (Sitä mie en sen sijaan ole oppinut, mitä Präpositionalergänzung on suomeksi. Mutta onneksi riittää että mie tiedän mikä se on, sillä pääsee jo tentistä läpi!)

- Mie olen oppinut toivottamaan toisille hyvää ruokahalua sanomalla Mahlzeit!

- Mie olen oppinut, että sana Unterschrift  on suvultaan die, ja Problem on das. Ei ole vaikeita sanoja, tiedän kyllä, mutta tästä lähtien mie en enää ikinä unohda noita, koska oli niin nöyryyttävää, kun Erasmus-koordinaattori oikein erikseen huomautti siitä yhden sähköpostin lopussa, ja neuvoi kiinnittämään sukuihin enemmän huomiota.

+ yksi kulttuuriin liittyvä huomio: mie olen oppinut, että Lebkuchenit on hyviä. Ja että Apfelstrudel on vielä parempaa.