Kymmenen yllättävää ja/tai ilahduttavaa

Tässä illan ratoksi ajattelin listata muutamia juttuja, jotka (ehkä hyvällä tuurilla) liittyvät tavalla tai toisella vaihto-opiskeluun tai Itävaltaan ja jotka ovat minnuu kovasti ilahduttaneet ja/tai yllättäneet.

1) Ilahdutti valtavasti, kun sain kaikki kurssi-ilmoittautumiset kuntoon! Nyt täytyy enää kirjata kaikki kurssit ylös Learning Agreementiin ja käydä siihen parit allekirjoitukset. Sitten voi kesälukukauden alkuun asti unohtaa tuollaiset typerät paperihommat! Hip hei!

2) Yllätti suuresti, kun ensimmäisen luennon päätteeksi kaikki alkoivat koputtaa rystysillä pulpettia. Olenhan mie Tampereellakin joskus harvoin nähnyt näin tehtävän, mutta vain silloin kun kyseessä on ollut vaikka joku vieraileva luennoitsija. Ja silloinkin suurin osa on taputtanut, mikä vastaa miun sisäistä kulttuurista oletusarvoa. Täällä kuitenkin koputetaan jok’ikiselle luennoitsijalle jok’ikisen luennon tai oppitunnin päätteeksi.  Kulttuuriero huomattu, mutta kulttuurishokki vältetty!

3) Yllätti huomata, että täällä harrastetaan todella paljon vauvojen kantoliinoja. Ei siis käytetä niinkään paljon vaunuja, vaan sekä äidit että isät kantaa vauvoja liinoilla itseensä köytettynä. Myönnettäköön kuitenkin, että onhan sellainen kantoliina rattaita miljoona kertaa kätevämpi esim. julkisissa liikennevälineissä. Eli ei se nyt loppujen lopuksi niin yllättävää olekaan, kun vähän tarkemmin miettii.

4) Ilahduin kovasti, kun sain syödä valkosipulikeittoa. Yllätyin siitä, että mie en ole kovin monesti sitä syönyt, vaikka se on aivan tuhottoman hyvää. Miksen mie tee sitä koskaan itse Suomessa?  Syödäänkö meillä sitä koskaan? Ja vielä enemmän yllätyin siitä, että tämä tuhottoman hyvä valkosipulikeitto, joka eilen nautin, oli oikeasti Lämmin Kuppi -pussikeitto. Saako sitä Suomesta??

5) Ilahduin, kun söin tänään lounaaksi nuudeleita. Pieni rasia (huom: pieni on suhteellinen käsite, miusta se rasia EI ollut pieni) paistettuja nuudeleita ja kasviksia maksoi Währinger Strasse/Volksoperin metroaseman edessä 2,80e, ja oli hyvää. Samoja nuudeleita saa melkeinpä joka metroasemalta, ja vastaavia ”nuudelisnägäreitä” on muutenkin joka paikassa.  Näitä saattaa tulla Suomessa ikävä, ei ihan samalla hinnalla eikä varsinkaan joka nurkalta ehkä saa.

6) Luonnollisesti vähän yllätyin, mutta oikeasti enimmäkseen ilahduin (vaikka se vähän absurdia onkin) lipuntarkastuksesta tänään aamulla bussissa. Jotenkin miusta vaan oli niin huvittavaa, miten yhdeltä pysäkiltä nousi kyytiin ihmisiä, mukaan lukien nämä pari ihan tavallisen näköistä tyyppiä, toisella oli reppu selässä. Sitten kun bussin ovet meni kiinni ja bussi lähti liikkeelle, molemmat vetäisivät taskusta Wiener Linien henkilökortin ja povarista lukulaitteen, ja muuttuivat tavallisista työmatkalaisista lipuntarkastajiksi, yks kaks kuului vain ”Ausweis, bitte”. En todellakaan tiedä miksi, mutta miusta siinä oli jotain todella hauskaa. Ehkä tuollaisella undercover-hommalla on jotain viihdearvoa, tulee mieleen salaiset agentit. Tai supersankarit, niillä tarkastajilla oli molemmilla vähän sellainen ylitavallinen Peter Parker -look. Mene tiedä.

7) Yllätyin, mutta todellakin ilahduin, kun ostin koulukirjoja - ne olivat paljon halvempia kuin odotin. Mutta toisaalta, kuka hullu niitä koskaan ostaisi, jos ne maksaisi lähellekään yhtä paljon kuin mitä ne vähät mitä mie Suomessa olen joutunut ostamaan (ok, Suomessa olen ostanut lähinnä sanakirjoja ja oikeinkirjoitusoppaita, mutta silti).

8) Ilahduin, kun olin ensimmäisellä Kulttuurienvälisen yritys- ja markkinointiviestinnän luennolla. Vaikutti tosi mielenkiintoiselta, ja opettaja oli innokas. Vielä enemmän ilahdun, jos tuolta kurssilta saisi jotain kandiaiheinspiraatiota ensi vuodelle, koska kiinnostusta tälle alalle löytyisi itseltäkin kyllä reilusti.

9) Yllätyin, kun pysyin kärryillä Oikeusterminologian ja -kääntämisen ykkösluennolla. Opettaja puhui jonkin verran murtaen, mutta se ei haitannut, ja vaikka terminologia oli Vaikeaa isolla veellä, mie pystyin silti seuraamaan ja jopa opinkin jotain. Ja sekös vasta ilahdutti!

10) Ilahduin SUURESTI, kun löysin uuden, ei-enää-niin-salaisen paheen: Itävallan Maajussille morsian (Bauer sucht Frau). Näillä maajusseilla on Lederhosenit jalassa ja Dirndlit päällä, ne puhuvat leveää murretta ja asuvat suurin osa alppimaisemissa.  I-ha-naa, sanon minä, viihdearvo on korkea! Ja voin ihan oikeasti väittää että ko. ohjelman katsomisesta on jotain hyötyä, koska missä muualla mie muka voin yhtä tehokkaasti kuunnella monia eri itävaltalaismurteita ja oppia ymmärtämään niitä?

Ja näin päästiin mukavaan tasalukuun! Luultavasti näitä ilon ja/tai yllätyksen aiheita tulee vielä paljon lisää tässä vajaan vuoden aikana…