Sunnuntain taika tepsi viime viikollakin, ja sunnuntaina oli
jälleen kerran tosi hyvä keli. Siitä huolimatta Praterin reissu meinasi jäädä
tekemättä, kun ei oikein tunnuttu saavan kunnollisen kokoista porukkaa kasaan.
Siirryttiin siis suunnitelmaan B, ja päätettiin kahden
kaverin lähteä iltapäivällä ex tempore katsomaan millainen on Winterpalais, yksi monarkkien
rakennuttama barokkipalatsi Wienin keskustassa, siellä kun sattui sopivasti
olemaan avoimien ovien päivät (lue: köyhät opiskelijat pääsivät sisään
ilmaiseksi) palatsin silloin aikoinaan rakennuttaneen prinssin syntymäpäivän
kunniaksi. Osallistuttiin siellä lyhyelle opastetulle kierrokselle, ja päästiin
ihastelemaan muotokuvia ja salien kultakoristeluja ja katon freskoja. Olihan se
aika vaikuttavan näköinen, niin kuin nyt barokkipalatsit lähtökohtaisesti
pyrkiikin olemaan.
Winterpalaisin jälkeen todettiin että sää on edelleen mainio
ja että ollaan muutaman hassun metropysäkin päässä Praterista, ja päätettiin
mennä sinne edes vähän kävelemään ja katselemaan, oli mikä oli. Loppujen
lopuksi meidän seuraan liittyi vielä kaksi kaveria, joten kyllä meitä sitten mukava
viisihenkinen porukka olikin.
Mie jo aikaisemmin Praterissa käydessäni ajattelin, että
olisi kiva mennä siihen TOSI korkealle nousevaan kiikkukaruselliin, nimeltään Praterturm, ja sain jopa yhden kaverin
mukaan. Voi vitsi että se oli hienoa! Sieltä ylhäältä oli ihan älyttömän hienot
maisemat! (Ne kiikut ovat 95 metrin korkeudessa.) Aurinko oli just laskemassa,
ja taivaskin oli ihanan sininen ja punainen, kaikki valot alkoi juuri erottua, ne
pienet vuoret Wienin laitamilla siinsivät taustalla ja koko kaupunki oli siinä
alapuolella. Vaikka alussa pelotti, se kyllä hälveni aika nopeasti kun tajusin
miten upeaa se oli. Oli parhaiten käytetyt viisi euroa koko reissun aikana!
Käytiin myö vielä yhdessä vuoristoradassa koko porukalla sen
jälkeen, mutta se ei ollut puoliksikaan niin kiva. Päät kolisivat vieruskaverin
kanssa yhteen ja kainaloon tuli mustelma kun iskeydyin vasten sen vaunun reunaa
jossain kurvissa. Mutta tulipahan kokeiltua sitäkin.
Eikä siinä edes ollut vielä koko sunnuntain ohjelma.
Praterista kotiuduttuani lähdin vielä muutamien asuntolatovereiden kanssa
pelaamaan lautapelejä yhteen naapurikuppilaan. Sielläkin oli mukavaa ja rentoa,
vaikka en kauhean hyvin niissä peleissä menestynytkään. Puolen yön maissa kun
tulin nukkumaan, ei tarvinnut kyllä paljon unihiekkaa heitellä, ennen kuin simahdin.
Nyt on sitten taas kouluviikko käynnissä, ja voin sanoa että
tekemistä riittää ja painetta alkaa kasautua ihan riittävästi. Varsinkin yksi
kurssi on todella haastava ja suoraan sanottuna ahdistava, se on erilainen kuin
mitä odotin ja opettaja on vähän pelottava eikä erityisen ymmärtäväinen tai
kannustava. Luottamus omaan kielitaitoon kävi eilen ko. kurssilla lähellä
nollaa, mutta ei tässä enää oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin purra hammasta ja
taistella kokeista läpi. Sitä saa mitä tilaa, opiskelemaanhan tänne
pääasiallisesti tultiin…
ps. Selvisi maanantaina lehdestä mitä siinä ratikkahaverissa lauantaina tapahtui: kuorma-autohan sitä ratikkaa oli syystä tai toisesta töytäissyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti