Tämän viikonlopun teema on aika pitkälti ollut hyvä ruoka ja hyvä seura. Perjantai-iltana yksi lakitiedettä opiskeleva italialainen Erasmus-tuttava kutsui meitä kääntäjiä ja muita kavereitaan iltaruualle. Illan isäntä oli laittanut superhyvää spagettia, ja vieraiden osaksi jäi sitten tuoda jälkkäriä (kakkua) ja juotavaa. Oli mukava ilta, hauska sattuma oli myös että yksi miun asuntolakaveri oli siellä myös, puolalainen lakitieteen Erasmus-vaihtari. Ei ne piirit täälläkään loppujen lopuksi mitkään valtavat ole, varsinkaan vaihtareiden kesken.
Iltaruualla oli myös jonkin verran itävaltalaisia, isännän kämppiksiä ja niiden kavereita esimerkiksi. Niitä kummastutti kovasti, miten ihmeessä myö kaikki kääntäjät osataan puhua niin valtavan hyvin saksaa? Noh, ehkä jos sitä saksan puhumista ja kirjoittamista päivät pitkät päätyönään opiskelee, niin ehkä se on ihan luonnollista jos vaikka on jotain sattunut oppimaan.
Tänään oli sitten taas aivan mahtava sää. Aurinko paistoi ja oli aika lämmin, pelkässä villatakissa tarkeni aivan hyvin, välillä oli auringossa jopa liiankin lämmin. Viestiteltiin kavereiden kanssa, ja todettiin että nyt ei kyllä huvita istua sisällä, joten lähdettiin kahvittelemaan, aikomuksena oli saada jostain sacherkakkua.
Meidän piti tavata parlamenttitalon edessä ja mennä siitä yhdessä yhteen tiettyyn kahvilaan. Mie menin sinne tapaamispaikalle ihan hyvissä ajoin kävellen, ajattelin että saan vähän raitista ilmaa. Istuskelin siinä sitten yhdellä penkintapaisella, ja tarkkailin siinä sitten maailman menoa. Ja kyllä siellä näkemistä riitti. Juurikin siinä miun istumapaikan edessä oli sattunut joku ratikkahaveri, ilmeisesti kenellekään ei ollut käynyt pahasti mutta jotenkin ihmeellisesti ratikasta oli mennyt pari ikkunaa rikki. Ei mitään hajua miten se on mahdollista, mutta siinä oli kyllä mukavasti seuraamista miten niitä lasinsiruja raivattiin ja muutenkin sortteerattiin sitä ratikkapysäkkiä. (Hauska huomio: Wiener Linienin korjaajakavereilla oli rekassa samanlainen työkalupakki kuin meidän isällä on kotona, sellainen sininen metallinen. Sattuipahan vaan silmään…)
Aikani siinä istuskeltuani tulivat miun kaveritkin (kaksi kappaletta mukavia kääntäjätyttöjä, toinen italiasta ja toinen puolasta) ja mentiin yhteen kattoterassikahvilaan. Siellä ei ollutkaan sacherkakkua, mutta juotiin teet ja kahvit ja nautittiin maisemasta. Siellä korkealla kattojen tasalla kun oltiin, niin näköala oli tietysti mainio.
Siitä jatkettiin sitten matkaa Donauinselille, eli tämmöiselle pitkälle saarelle keskelle Tonavaa. Siellä käveltiin jonkin aikaa, ihailtiin maisemia ja nautittiin auringosta. Tuntui olevan aika suosittu paikka aurinkoisella kelillä, varmasti kesäisin vieläkin suositumpi. Se oli sinällään niin kuin tosi iso puisto, ei siellä oikein ollut mitään, muutama (aika hieno) leikkipaikka, mutta ihmisiä siellä oli ihan mukavasti piknikillä tai muuten vaan hengailemassa.
Toisen kaverin piti Donauinselin jälkeen lähteä kotiin, mutta sen toisen kaverin kanssa jatkettiin vielä matkaa Stephansplatzille. Käveltiin ja ihmeteltiin jonkin aikaa, ja lopulta päätettiin sitten ostaa ne kauan kaivatut sacherkakkupalat yhdestä konditoriasta. Kyllä oli hyvää, ei voi muuta sanoa.
Että sellaista tällä kertaa. Huomenna jos on lähellekään yhtä hyvä sää kuin tänään, mennään Prateriin eli sinne huvipuistoon porukalla. Eli tekeminen ei lopu kesken vieläkään. Jotenkin miulla on nyt viime aikoina ollut melkein jatkuvasti niin sanotusti todella hjuva fiilis, kun koulussa on kiinnostavaa, läksyjentekokaan ei tunnu kamalalta ja kaikki on koko ajan kivaa. (Ok, välillä saattaa jokin asia potuttaa, mutta aika harvoin ja ihan maksimissaan 20 minuuttia, sitten on taas kivaa.) Ehkä tää on jotain alkuhuumaa, kun koti-ikävästä on päässyt kunnolla yli ja ihania kavereita on löytynyt, mutta en kyllä missään nimessä valita. Toivottavasti se kestää vielä kauan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti