Maanantaina on sitten taas aika palata luentosalin penkille,
viimeksi olen tainnut istumalihaksiani vastaavanlaisessa tilassa puuduttaa
joskus vapun seutuun, että eihän siitä ole kuin vaivaiset viisi kuukautta. Ehkä
oli siksi ihan hyvä, että kävin tänään ihan pienimuotoisesti testaamassa yhtä
luentosalin penkkiä, kun osallistuin käännöstieteen vaihtareille järjestettyyn
infotilaisuuteen, missä kerrottiin vähän saksan opiskelusta. Paino on vahvasti
sanalla vähän, mutta tulipahan käytyä
ja tutustuttua muihin kääntäjänalkuihin. Kahviteltiin nimittäin sen infon
jälkeen porukalla yhdessä lähileipomossa.
Jos palataan ajassa vähän taaksepäin: eilen oli vapaapäivä,
käytin sen hyödyksi ja olin aamupäivän shoppailemassa. Ei selvästikään enää
tunnu yhtään siltä, että olisi lomareissulla tai vastaavaa, koska vaatteiden
ostaminen on tasan yhtä hankalaa kuin Tampereella tai Joensuussa. Työn ja
tuskan takana se oli, mutta löysin mie jotain rättejä, ettei tarvitse ihan koko
ajan samoissa farkuissa ja t-paidassa kulkea.
Asuntolalle takaisin tullessa viihdytin itseäni ratikassa
säikyttelemällä turisteja. Suomalainen
pariskunta istui miun viereisillä penkeillä, ja pohdiskeli suomeksi ratikan
reittiä ja mitä rakennuksia kulloinkin pitäisi tulla vastaan. En mitenkään
voinut vastustaa kiusausta, vaan kun se suomalainen mies mietiskeli ääneen,
että kohta pitäisi tulla parlamentti, mie tokaisin suomeksi siitä vierestä,
että joo parlamentti tulee seuraavaksi, komea valkoinen rakennus vasemmalla,
tai jotain vastaavaa. Vähän taisivat yllättyä…
Suomalaisista puheen ollen, asuntolalla odotti eilen mukava
ylläri - postipaketti kotoa, täynnä salmiakkia
tietysti! Kyllä ilahdutti, lentokentältä ostetut salmiakit loppui jo
aikapäiviä sitten. Tuskin nuo uudetkaan ihan hirvittävän kauan tuossa hyllyllä
homehtuu, mutta silti.
Eilisiltana olin sitten tuttavien luona iltaruualla. Siellä
oli muitakin niiden ystäviä, mukaan luettuna yksi suomalais-serbialainen, jonka kanssa pääsin taas puhumaan vähän
suomea. Kuulin myös, että Wienissä on suomalainen seurakunta, joka järjestää
kaikenlaisia tapahtumia, esim. suomalaisia leffailtoja. Jos siis tulee joskus
aivan kammottava koti-ikävä, pitää varmaan mennä johonkin sen tyyliseen
tapahtumaan. (Tällä hetkellä aivan lohduton koti-ikävä ei kyllä tunnu todennäköiseltä
skenaariolta.) Mukava ilta oli, ja monikulttuurinen: oli suomalaista,
itävaltalaista, ja illan emännän ja emännän veljen myötä
amerikkalais-espanjalaista vaikutetta. Olihan se tavallaan aika väsyttävää, kun
joutui tosi paljon keskittymään, että ymmärsi sitä itävaltalaista murretta,
mitä ne miun tuttavat puhui. Pystyin kyllä seuraamaan keskusteluja ihan hyvin,
vaikka joitakin sanoja meni ohi. Monta kertaa kuulin puhuvani tosi hyvin
saksaa, ja että miun puheeni on tosi schön,
millä haluttiin sanoa, että mie puhun korrektisti koulusaksaa. Ihan hyvä juttu
se varmaan on.
Tällä viikolla ei ole todellakaan ehtinyt pitkästymään, vaan
ihan joka päivä on ollut jotain ohjelmaa. Ja sama meininki jatkuu, koska tänä
iltana on ESN:n isot tervetuliaisjuhlat kaikille vaihtareille, ja huomenna
mennään ainakin yhden kaverin ja sen kämppiksen kanssa Lange Nacht der Museen
-tapahtumaan, jossa museoihin pääsee yhdellä lipulla koko illan yli
puoleenyöhön asti. Kuulostaa ainakin tosi mukavalta, palataan asiaan myöhemmin…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti