Nyt on kyllä aivan pakko tehdä vielä pikapostaus, koska nyt
leijuttaa ja aika huimasti - en ole varmaan eläessäni nähnyt mitään niin hienoa
kuin Mary Poppins -musikaali Ronacherissa. Aivan uskomatonta!
Nyt illalla oltiin siis katsomassa kolmen kaverin kanssa
kyseistä spektaakkelia, ja kyllä kannatti mennä! (Ja olisin voinut ihan
mielelläni maksaa enemmänkin kuin viisi euroa plus narikka tuosta lystistä,
olisi ollut koko rahan arvoista.) Käsittämättömän hieno esitys. Lavasteet olivat
upeat, ja ne muuttuivat jatkuvasti, kun osia niistä liikkui ja taustat vaihtui
ja niin edelleen, valot olivat vaikuttavat, valtavan hieno puvustus, huikeat
näyttelijät, hienoja musiikki- ja tanssinumeroita, ja spektaakkelimaisia
erikoistehosteita. Maija Poppanen taikoi pienestä laukusta korkean naulakon ja
ruukkukasvin, ja lensi koko katsomon yli, keittiö meni palasiksi ja palasi
takaisin ehjäksi, ja nuohooja käveli pystysuoraa seinämää pitkin ja pää
alaspäin katossa. Oli upean näköistä. Maalaislikka tuijotti taas silmät
pyöreänä.
Mie en vaan voi käsittää miten tuollaiset laulua ja tanssia
sisältävät musikaalinumerot on vaan niin ihania. Kotimatkalla teki koko ajan
mieli tanssia ja laulaa luikauttaa, oli kyllä kerta kaikkiaan niin hyvän tuulen
musikaali ettei mitään jakoa. Voin sanoa että
Supercalifragilisticexpialigetisch pyörii päässä seuraavat kolme viikkoa, mahdollisesti
vielä kauemminkin. Ja voin taata, että ylihuomiseen (nah, luultavasti huomiseen,
sen verran innostunut mie just nyt olen) mennessä mie osaan sanoa
supercalifragilisticexpialigetisch myös ääneen, ja se tulee olemaan miun
vakiovastaus kysymykseen kuin kysymykseen.
Ja teelusikallinen sokeria on tästä lähtien miun ratkaisu
kaikkiin ongelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti