Supercalifragilisticexpialigetisch!

Nyt on kyllä aivan pakko tehdä vielä pikapostaus, koska nyt leijuttaa ja aika huimasti - en ole varmaan eläessäni nähnyt mitään niin hienoa kuin Mary Poppins -musikaali Ronacherissa. Aivan uskomatonta!

Nyt illalla oltiin siis katsomassa kolmen kaverin kanssa kyseistä spektaakkelia, ja kyllä kannatti mennä! (Ja olisin voinut ihan mielelläni maksaa enemmänkin kuin viisi euroa plus narikka tuosta lystistä, olisi ollut koko rahan arvoista.) Käsittämättömän hieno esitys. Lavasteet olivat upeat, ja ne muuttuivat jatkuvasti, kun osia niistä liikkui ja taustat vaihtui ja niin edelleen, valot olivat vaikuttavat, valtavan hieno puvustus, huikeat näyttelijät, hienoja musiikki- ja tanssinumeroita, ja spektaakkelimaisia erikoistehosteita. Maija Poppanen taikoi pienestä laukusta korkean naulakon ja ruukkukasvin, ja lensi koko katsomon yli, keittiö meni palasiksi ja palasi takaisin ehjäksi, ja nuohooja käveli pystysuoraa seinämää pitkin ja pää alaspäin katossa. Oli upean näköistä. Maalaislikka tuijotti taas silmät pyöreänä.

Mie en vaan voi käsittää miten tuollaiset laulua ja tanssia sisältävät musikaalinumerot on vaan niin ihania. Kotimatkalla teki koko ajan mieli tanssia ja laulaa luikauttaa, oli kyllä kerta kaikkiaan niin hyvän tuulen musikaali ettei mitään jakoa. Voin sanoa että Supercalifragilisticexpialigetisch pyörii päässä seuraavat kolme viikkoa, mahdollisesti vielä kauemminkin. Ja voin taata, että ylihuomiseen (nah, luultavasti huomiseen, sen verran innostunut mie just nyt olen) mennessä mie osaan sanoa supercalifragilisticexpialigetisch myös ääneen, ja se tulee olemaan miun vakiovastaus kysymykseen kuin kysymykseen.

Ja teelusikallinen sokeria on tästä lähtien miun ratkaisu kaikkiin ongelmiin.