Niin... Olihan miulla tänään jotain järkevääkin kirjoitettavaa, mutta jotenkin se unohtui ihan kokonaan kun innostuin tarinoimaan siitä vessapaperista. Miun puolustukseksi - se oli oikeesti tosi yllättävää, että niinkin arkipäiväinen objekti voi olla niin uudenlainen ja aiheuttaa niin paljon hämmennystä. (Ja toisekseen oli vähän väsy.) Mutta nyt se juolahti mieleen kun olin yhden kaverin kanssa kahvilla ja alettiin jutella jostain mikä liippasi läheltä ko. aihetta.
Mie en olisi ikimaailmassa kuvitellut, että mie tapaan Wienissä jonkun ei-suomalaisen, joka on ikinä edes kuullut Joensuusta, ja tietää tasan tarkkaan mitä mie tarkoitan kun sanon että Suvantosillan yli pyöräileminen ei ole talvella ja tuulisella säällä millään tasolla miellyttävä kokemus. Suunnilleen vain yksi miun Tampereen suomalaisista yliopistokavereista tietää sen, ja siitä huolimatta mie oon nyt löytänyt sellaisen ihmisen Wienistä.
Tänään tapasin yhden tandemkaverin (jälleen kerran, mie olen oikea tandemlunttu: tandemkavereita riittää joka sormelle), ja kävi sitten ilmi, että tämä finno-ugristiikan (=suomen kielen) opiskelija oli ollut vaihtarina missäpä muuallakaan kuin Itä-Suomen yliopistossa, ja asunut vuoden Hukanhaudalla. Onhan se nyt järkeenkäypää, että kun mie nyt näiden suomen opiskelijoiden kanssa olen tandemin yhteydessä enempi ja vähempi hengaillut, ne tekevät opiskelijavaihtoja Suomessa. Eikä Suomessakaan ole ihan loputtomasti yliopistoja, todennäköisyys sille että Suomessa vaihdossa ollut fennisti on ollut juuri Joensuussa on joku 1:7 tai sitä luokkaa. Mutta silti. Olin ihan superyllättynyt.
Jotenkin kun tulee tuollaisesta pienestä kaupungista, niin oletusarvo täällä ulkomailla on ihan suoraan että ei sitä kukaan koskaan tunne. Ja niin sen on kaikkien muidenkin maiden kohdalla, ei pelkästään Suomen - pikkukaupungista kotoisin olevat sanovat aina jonkun vähän kuvailevamman määritelmän kun kertovat mistä ovat kotoisin, miekin aina sanon suoraan olevani kotoisin Itä-Suomesta, jos joku haluaa tarkemman määritelmän niin sitten ne yleensä kysyvät.
Eikä tuo edes tarkkaan ottaen ehkä ollut ihan ensimmäinen kerta, kun jollekin on Itä-Suomi tuttua aluetta. Olen tavannut myös yhden itävaltalaisen, jolla on suomalainen isä. Isän suku asuu Savonlinnassa, ja heillä on kesäisin tapana vuokrata mökki Puruveden rannalta.
Tästä voidaan vetää johtopäätoksenä viikon filosofinen havainto: Eurooppa on oikeastaan aika pieni paikka. Varsinkin yliopisto-opiskelijalle näin Erasmus-aikakaudella, ja etenkin jos sattuu tapaamaan ihmisiä oikeasta opintosuunnasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti