Tänään on 1. adventtisunnuntai, ja sopivasti juuri tänään
järjestettiin suomalaiset joulumyyjäiset lähellä Wieniä, Klosterneuburgissa.
Näihin pirskeisiin sain kutsun yliopiston kv-toimiston kautta, se lähetettiin
kaikille suomalaisille vaihtareille. Sain jopa houkuteltua pari kaveriani
mukaan, kaksi puolalaista ystävää lähtivät uteliaisuudesta tutustumaan
suomalaiseen kulttuuriin.
Eihän se reissu tietenkään mennyt ihan niin kuin Strömsössä,
vaikka kuinka hyvin olin reitin sun muut suunnitellut. Meidän oli tarkoitus
mennä ensin ratikalla yhteen paikkaan, ja vaihtaa siellä bussiin. Oltiin
sovittu tapaaminen klo 11, mutta odoteltiin aika kauan muutamia muita, joiden
piti tulla myös mukaan. Myöhemmin selvisi, että ne unohtivat ilmoittaa etteivät
olekaan tulossa. Niinpä myö odottelun takia myöhästyttiin siitä ratikasta,
jolla meidän alun perin piti mennä. Noustiin sitten seuraavaan samaa linjaa
menevään ratikkaan, mutta se ei mennytkään sinne asti, minne meidän piti päästä,
vaan jouduttiin hyppäämään pois paljon aiemmin kuin piti. Tässä vaiheessa
oltiin jo myöhästytty siitä bussista, jota mie alun perin suunnittelin. Mutta jatkettiin
sitten metrolla eteenpäin, ja päästiin onneksi sitten seuraavaan oikeaan
suuntaan menevään bussiin. Eli loppu
hyvin kaikki hyvin, perille päästiin!
Klosterneuburgissa oli jo ihan erinäköistä kuin Wienissä.
Kyseessä on sellainen pikkukaupunki, ehkä tosi karkeasti arvioituna suunnilleen
jotain Kiteen kokoluokkaa. Mutta ulkonäöltään se ei kyllä todellakaan ollut
mitään Kiteen tapaistakaan. Sää oli todella harmaa, mutta kaupunki itse oli
aika viehättävä, sellainen vähän vanhan näköinen. Ja siellä oli myös joku hieno
palatsi, varmaan sekin jotain Habsburgien peruja, pitäisi perehtyä vähän
tarkemmin. Toisaalta voisi nimen perusteella ajatella, että siellä olisi
jossain mahdollisesti ainakin jossain vaiheessa ollut myös luostari, mutta
mitään faktatietoa miulla ei kyllä ole.
Itse myyjäiset olivat sellaisessa rakennuksessa, joka
jossain määrin muistutti seurakuntataloa, ainakin miulle tuli välittömästi
Tuupovaaran seurakuntatalo mieleen. Paljon isompi se kyllä oli. Mutta ainakin
samalla tavalla siinä oli aula, iso sali ja sen salin vierustalla sitten
pienempiä tiloja. Isossa salissa oli keskellä pöytiä rivissä, mihin sai istua
nautiskelemaan kahvion herkkuja, ja salin reunoilla oli kaikenlaista
suomalaista myytävänä.
Oli herkkupuoti, missä oli karkkia ja suklaata, siellä oli
Fazerin karkkeja ja salmiakkia joka lähtöön. Pakko oli ostaa itsellenikin vähän
salmiakkia. Olihan se vähän hintavaa, mutta toisaalta sellainen Halvan
Salmiakkiruutu -laatikko maksoi kolme euroa, lentokentällä samanlainen maksoi
ehkä 20 senttiä vähemmän. Toisella
pöydällä oli sitten ihan ruokatarpeita, eli montaa sorttia ruisleipää,
juhlamokkaa, siirappia, dominokeksejä, siirappia, ruisjauhoja ja sitä rataa.
Ruisleipäkin vähän houkutteli, varsinkin se jälkiuunileipä. Mutta en sitten
raaskinut, kun meen kotiin 19 päivän päästä. Täällä on kyllä ruisleipää, mutta
se on samanlaista kuin Fazerin Ruis-Real. Ehkä mie saan kotona ihan tavan
ruisleipää. (Vinkkinä kotiväelle, kun nyt kuitenkin ostatte leipää kotiin, niin
esim. Ruispalat tai ehkä Ilomantsin leipomon vai kenen se nyt olikaan Ruiseväs ois reilun
parin viikon päästä aika kova sana! Ja se makaronilaatikko!)
Pitihän se maistella jotain myös paikan päällä. Mie ja
kaverit syötiin kaikki karjalanpiirakat munavoilla, oli niin hyvää että tuli
suorastaan vähän koti-ikävä. Ja joulun kunniaksi syötiin myös joulutortut. Ne
eivät ollut ihan niin hyviä, olivat jo pikkusen kuivahtaneita, mutta kyllä
nekin asiansa ajoi. Kavereille maistui myös, varsinkin piirakat saivat kehuja.
Pakko muuten sanoa, että tunnelma oli ihan kohdallaan. Ne
myyjäiset oli St. Pöltenin suomalaisen kouluyhdistyksen järjestämät, ja se
kyllä välittyi, tunnelma oli ihanan kotoisa. Just sellainen kuin koulun
joulujuhlissa tai myyjäisissä on aina miunkin kouluaikoina ollut.
Tässä voisi tietysti ajatella, että mitäs hittoa mie
suomalaisissa joulumyyjäisissä tein, itävaltalaisesta kulttuuristahan mie tulin
tänne oppimaan. Mie oon silti sitä mieltä, että mie oon täällä yhteensä yhdeksän
kuukautta - ei se kulttuurin oppiminen siihen kaadu, jos mie yhden parituntisen
ajan nautin siitä että joka puolella on suomalaisia ja puhutaan suomea. Ja syön
yhden karjalanpiirakan. Kuitenkin nyt alkaa olla joulunalusaika, ehkä silloin
on ihan normaalia vähän kaivata omia perinteitä ja tuttuja ruokia. Ihan
selvästi aika monella ulkosuomalaisella on sama tilanne, aika hyvin tuntui
kauppa myyjäisissä käyvän.
Ensi viikolla sitten taas itävaltalaista kulttuuria, vielä
on monet joulumarkkinat käymättä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti