Suomalaiset joulumarkkinat

Tänään on 1. adventtisunnuntai, ja sopivasti juuri tänään järjestettiin suomalaiset joulumyyjäiset lähellä Wieniä, Klosterneuburgissa. Näihin pirskeisiin sain kutsun yliopiston kv-toimiston kautta, se lähetettiin kaikille suomalaisille vaihtareille. Sain jopa houkuteltua pari kaveriani mukaan, kaksi puolalaista ystävää lähtivät uteliaisuudesta tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin.

Eihän se reissu tietenkään mennyt ihan niin kuin Strömsössä, vaikka kuinka hyvin olin reitin sun muut suunnitellut. Meidän oli tarkoitus mennä ensin ratikalla yhteen paikkaan, ja vaihtaa siellä bussiin. Oltiin sovittu tapaaminen klo 11, mutta odoteltiin aika kauan muutamia muita, joiden piti tulla myös mukaan. Myöhemmin selvisi, että ne unohtivat ilmoittaa etteivät olekaan tulossa. Niinpä myö odottelun takia myöhästyttiin siitä ratikasta, jolla meidän alun perin piti mennä. Noustiin sitten seuraavaan samaa linjaa menevään ratikkaan, mutta se ei mennytkään sinne asti, minne meidän piti päästä, vaan jouduttiin hyppäämään pois paljon aiemmin kuin piti. Tässä vaiheessa oltiin jo myöhästytty siitä bussista, jota mie alun perin suunnittelin. Mutta jatkettiin sitten metrolla eteenpäin, ja päästiin onneksi sitten seuraavaan oikeaan suuntaan menevään bussiin.  Eli loppu hyvin kaikki hyvin, perille päästiin!

Klosterneuburgissa oli jo ihan erinäköistä kuin Wienissä. Kyseessä on sellainen pikkukaupunki, ehkä tosi karkeasti arvioituna suunnilleen jotain Kiteen kokoluokkaa. Mutta ulkonäöltään se ei kyllä todellakaan ollut mitään Kiteen tapaistakaan. Sää oli todella harmaa, mutta kaupunki itse oli aika viehättävä, sellainen vähän vanhan näköinen. Ja siellä oli myös joku hieno palatsi, varmaan sekin jotain Habsburgien peruja, pitäisi perehtyä vähän tarkemmin. Toisaalta voisi nimen perusteella ajatella, että siellä olisi jossain mahdollisesti ainakin jossain vaiheessa ollut myös luostari, mutta mitään faktatietoa miulla ei kyllä ole.

Itse myyjäiset olivat sellaisessa rakennuksessa, joka jossain määrin muistutti seurakuntataloa, ainakin miulle tuli välittömästi Tuupovaaran seurakuntatalo mieleen. Paljon isompi se kyllä oli. Mutta ainakin samalla tavalla siinä oli aula, iso sali ja sen salin vierustalla sitten pienempiä tiloja. Isossa salissa oli keskellä pöytiä rivissä, mihin sai istua nautiskelemaan kahvion herkkuja, ja salin reunoilla oli kaikenlaista suomalaista myytävänä.

Oli herkkupuoti, missä oli karkkia ja suklaata, siellä oli Fazerin karkkeja ja salmiakkia joka lähtöön. Pakko oli ostaa itsellenikin vähän salmiakkia. Olihan se vähän hintavaa, mutta toisaalta sellainen Halvan Salmiakkiruutu -laatikko maksoi kolme euroa, lentokentällä samanlainen maksoi ehkä 20 senttiä vähemmän.  Toisella pöydällä oli sitten ihan ruokatarpeita, eli montaa sorttia ruisleipää, juhlamokkaa, siirappia, dominokeksejä, siirappia, ruisjauhoja ja sitä rataa. Ruisleipäkin vähän houkutteli, varsinkin se jälkiuunileipä. Mutta en sitten raaskinut, kun meen kotiin 19 päivän päästä. Täällä on kyllä ruisleipää, mutta se on samanlaista kuin Fazerin Ruis-Real. Ehkä mie saan kotona ihan tavan ruisleipää. (Vinkkinä kotiväelle, kun nyt kuitenkin ostatte leipää kotiin, niin esim. Ruispalat tai ehkä Ilomantsin leipomon vai kenen se nyt olikaan Ruiseväs ois reilun parin viikon päästä aika kova sana! Ja se makaronilaatikko!)

Pitihän se maistella jotain myös paikan päällä. Mie ja kaverit syötiin kaikki karjalanpiirakat munavoilla, oli niin hyvää että tuli suorastaan vähän koti-ikävä. Ja joulun kunniaksi syötiin myös joulutortut. Ne eivät ollut ihan niin hyviä, olivat jo pikkusen kuivahtaneita, mutta kyllä nekin asiansa ajoi. Kavereille maistui myös, varsinkin piirakat saivat kehuja.

Pakko muuten sanoa, että tunnelma oli ihan kohdallaan. Ne myyjäiset oli St. Pöltenin suomalaisen kouluyhdistyksen järjestämät, ja se kyllä välittyi, tunnelma oli ihanan kotoisa. Just sellainen kuin koulun joulujuhlissa tai myyjäisissä on aina miunkin kouluaikoina ollut.  

Tässä voisi tietysti ajatella, että mitäs hittoa mie suomalaisissa joulumyyjäisissä tein, itävaltalaisesta kulttuuristahan mie tulin tänne oppimaan. Mie oon silti sitä mieltä, että mie oon täällä yhteensä yhdeksän kuukautta - ei se kulttuurin oppiminen siihen kaadu, jos mie yhden parituntisen ajan nautin siitä että joka puolella on suomalaisia ja puhutaan suomea. Ja syön yhden karjalanpiirakan. Kuitenkin nyt alkaa olla joulunalusaika, ehkä silloin on ihan normaalia vähän kaivata omia perinteitä ja tuttuja ruokia. Ihan selvästi aika monella ulkosuomalaisella on sama tilanne, aika hyvin tuntui kauppa myyjäisissä käyvän.

Ensi viikolla sitten taas itävaltalaista kulttuuria, vielä on monet joulumarkkinat käymättä!