Romeo & Julia

Toissapäivänä harrastimme jälleen kerran muutamien kavereiden kanssa korkeakulttuuria - päätettiin mennä katsomaan balettia, tällä kertaa Romeo ja Julia Wienin kansallisbaletin esittämänä Staatsoperiin. Ja tietenkin seisomapaikoille, säästäväisiä (lue: taloudellisesti rajoittuneita) opiskelijoita kun ollaan.

Mie olin aavistuksen skeptinen, saadaanko myö niitä lippuja ollenkaan, kun kyseessä oli koko baletin viimeinen esitys. Erittäin skeptinen mie olin siinä vaiheessa, kun näin sen jonon, mikä siellä seisomapaikkakassalla oli kun mentiin: se ulottui ulos asti ja jatkui melkein koko ulkoseinustan pituudelta. Mutta ihme kyllä päästiin vielä sisälle ja saatiin liput parvekkeelle hintaan kolme euroa per nenä. Ja kävi oikeastaan vähän tuuri myös niitten varsinaisten paikkojen suhteen, päästiin myös sellaiseen kohtaan seisomaan mistä jopa näki suhteellisen hyvin.

En ollut ennen käynyt Staatsoperissa, sehän on rakennuksenakin tietysti aika mahtava. Täällä Wienissä tietysti noita upeita rakennuksia on joka kulmalla, mutta silti ne ovat aina yhtä vaikuttavia.  

Itse baletti oli tietysti myös hieno.  Kapellimestari oli ilmeisesti nimestä päätellen suomalainen, tajusin sen vasta kun lueskelin toisella väliajalla ajankuluksi yhtä ohjelmaesitettä.

Yllättävän hyvin sen tarinan pystyi kertomaan pelkän musiikin ja tanssin avulla, jopa mie joka en suoraan sanottuna kamalasti baletista tai tanssista ymmärrä pysyin kärryillä siitä mitä milloinkin tapahtui. Jotenkin se ei miusta ollut ihan niin romanttinen kuin mie luulin/toivoin, mutta olihan se hyvä.  Mutta pakko myöntää, että siinä vaiheessa kun se Julia hörppäsi sitä ihme litkua mikä sen tainnutti, en voinut olla ajattelematta, että kuinka tyhmä pitää ihmisen olla. Olisi edes jotenkin vinkannut sille Romeolle koko suunnitelmasta, niin kaikki olisi voinut päättyä vielä ihan hyvin. Mutta ei kai sitten.

Mainittakoon nyt vielä se, että ennen balettia olin oikeusterminologian luennolla, ja siellä meillä oli vähän erikoisohjelmaa. Yksi EU-tulkki oli kertomassa työstään, ja jotta tulkkauskurssilaiset saivat treeniä, niin se luento tulkattiin simultaanisti tšekistä saksaksi ja saksan kautta sitten muutamille muille kielille. Se tarkoitti siis sitä, että tulkit olivat luentosalin perällä tulkkauskopeissa ja meillä kuuntelijoilla oli kuulokkeet päässä. Vaikka mie mukamas kääntämistä ja tulkkausta opiskelenkin, en ollut ikinä ennen kuullut simultaanitulkkausta missään, paitsi ehkä kerran tai kahdesti telkkarissa. Oli aika jännää. Vitsi olisi hienoa osata itse tulkata niin. Ja oli se luento itsessäänkin ihan mielenkiintoinen. Jos se tulkkaaminen osoittautuu miun jutuksi, niin EU olisi aika optimaalinen työpaikka. Mutta katsotaan nyt.