Annin vaihtariblogi

Annin vaihtariblogi

tiistai 18. marraskuuta 2014

Servus! (Ja muita itävaltalaisuuksia)

Silloin kun tuli kuukausi täällä Wienissä täyteen, taisin tehdä jonkin sortin kielipäivityksen - ehkä nyt kun toinenkin kuukausi on vierähtänyt, olisi aika taas vähän katsastaa, miten miun kielitaito tähän mennessä on kehittynyt.

Eilen nimittäinkin käytin ihan vahingossa tyypillistä itävaltalaista sanaa, vaikka saksalainen on ennen ollut miulle luontevampi: kerroin kämppikselle tavanneeni oikeustieteen opiskelijan, ja käytin tässä yhteydessä ko. oppiaineesta sen enempää ajattelematta sanaa Jus, joka on täällä hyvin yleisesti käytetty, mutta Saksassa ja näin ollen myös suomalaisessa kielenopetuksessa käytössä on ennemmin sana Jura. Ihan vähän hämmästyin itsekin. Sanaston itävaltalaistuminen on alkanut…

Joitakin arkipäiväisiä sanoja mie olen oikeasti tarvinnut täällä ensimmäistä kertaa, ja siksi niistä on tarttunut miun päähän ne itävaltalaiset versiot. Esimerkiksi tyyny on miulle saksaksi nyt Polster vaikka varmaan meille on joskus opetettu koulussa saksalainen sana Kissen (Joka miun muuten piti tarkistaa sanakirjasta - Polster-sanaa siellä ei muuten ollut). Luumu on miulle nyt Zwetschke, enkä mie en ilman sanakirjaa ollut ihan varma mikä se on Saksassa, mutta ilmeisesti Pflaume.  Ja ruuasta puheenollen, täällä ei aina syödä Brötcheneitä kun syödään sämpylöitä, vaan ne ovat nimeltään Semmel. Suomalaiselle aika kiva ja looginen sana.

Yliopistomaailmassa taas opiskelijatoveri on automaattisesti Kollege/Kollegin, koska a) mie oon nyt sisäistänyt sen aika tehokkaasti ja b) Kommilitone/Kommilitonin on miusta suoraan sanottuna vähän tyhmän kuuloinen.  Sitä paitsi miusta on jotenkin näppärää, että opettajat puhuttelevat opiskelijoita tosi usein nimillä Frau Kollegin ja Herr Kollege. Itävaltalaisten kanssa mie olen myös oppinut käyttämään sanaa Matura kun puhun ylioppilastutkinnosta tai vastaavasta, kun Saksassa se on Abitur.

Yksi juttu minkä mie vielä haluaisin oppia, on sanomaan automaattisesti Servus. Se on niin tyypillisesti itävaltalainen tervehdys kuin vain olla voi, mutta Hallo on vaan aika hyvin jo selkäytimessä. Tervehdyksistä voin muuten kertoa myös yhden hauskan anekdootin. Mie olen katsellut täkäläistä Maajussille morsianta (Bauer sucht Frau), koska se on miusta äärimmäisen viihdyttävä. Mutta oikeastaan se on myös kielitieteellisesti kiinnostava, koska ne maajussit puhuvat erilaisia itävaltalaisia murteita. Yksi niistä tuli Vorarlbergistä, missä paikallinen murre on jo aika lähellä sveitsinsaksaa, eli suoraan sanottuna ihan käsittämätöntä. Muualta Itävallasta kotoisin olevatkaan eivät aina ymmärrä sitä, siksipä myös telkkarissa se murre on aika ajoin tekstitetty. Mutta lange Rede, kurzer Sinn, pointti oli siis se, että kyseisestä ohjelmasta opin että Hallo on Vorarlbergissä Heile. Myöhemmin tapasin yhden tytön Osttirolista, joka kertoi että heillä tuo sana Heile on myös käytössä, joskus myös muodossa Heil, mutta tietyistä historiallisista syistä ja kansallissosialististen konnotaatioiden takia monet eivät sitä enää hirveästi käytä. Itsehän en tätä yhteyttä Heile-sanasta tajunnut…

Miusta on oikeastaan ihan hurjan kivaa, että miun sanavarasto ja ehkä myöhemmässä vaiheessa vähän ääntäminenkin kehittyy itävaltalaisempaan suuntaan. Sitten se vasta onkin hauskaa, kun menen takaisin Tampereelle ja puhun ehkä pikkusen eri tavalla kun muut. Jotenkin miusta olisi hauska erottua tällä tavalla vähän joukosta. Erottuuhan miun pohjoiskarjalainen suomikin Tampereella muista, miksei sitten saksakin voisi. Onhan se nyt tylsää jos kaikki on ihan samanlaisia ja puhuu ihan samalla tavalla!


Ja vielä kiva pieni knoppi: Saksassa sana E-Mail on feminiininen, mutta Itävallassa se voi olla, ja yleensä myös onkin neutri. Tässä suhteessa mie olen vielä enemmän saksalainen kuin itävaltalainen.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti