Avaruusmatkalla

Täällä Wienissä olen tehnyt aika monta asiaa ensimmäistä kertaa elämässäni. Näin elämäni ensimmäisen baletin, söin ekaa kertaa kastanjoita ja monta muuta juttua. Tällä viikolla näin myös elämäni ensimmäisen IMAX-leffan.

Meillä on asuntolassa kulttuurivastaavat, jotka järjestävän suunnilleen kerran kuukaudessa asukkaille yhteisiä käyntejä konsertteihin, näyttelyihin ja muihin kulttuurijuttuihin, ja tässä kuussa vuorossa oli elokuvateatteri. Käytiin kattomassa Interstellar, aika uusi leffa, joka sattui olemaan juurikin tällainen megaisolta kankaalta näytettävä IMAX-elokuva. Joensuussa ei ole IMAX-teatteria, Tampereella en ole koskaan käynyt elokuvissa ja muutenkaan en ollut koskaan nähnyt tuolla tekniikalla esitettävää leffaa. Varsinkin kun tuo Interstellar on avaruuteen sijoittuva tieteiselokuva, jossa on paljon hienoja erikoistehosteita, pakko tunnustaa että olihan se aika vaikuttavan näköinen. Mutta koska myö istuttiin neljännessä rivissä, eli aika edessä, jotenkin leffan jälkeen tuli järkyttävä päänsärky ja vähän huono olo, ehkä se johtui siitä leffasta ja siitä että oltiin niin lähellä, ehkä siitä että olin vähän flunssainen, en tiedä.

Muutenkin leffa oli ihan hyvä, jotenkin se oli scifileffaksi aika tunteellinen, joten ehkä se senkin takia iski minnuunkin. Kulttuurivastaavat olivat päättäneet, että katsotaan sellainen elokuva joka esitetään alkuperäisellä ääniraidalla, eli englanniksi eikä saksaksi dubattuna. Yllätyin vähän, että ainakaan tuossa teatterissa ei sitten ollut myöskään saksankielisiä tekstityksiä. Aika hyvin pitää siis osata täällä englantia, jos haluaa katsoa jonkun elokuvan englanniksi puhuttuna.

Eilen olin sitten taas joulutorilla yhden ystävän kanssa, tällä kertaa Karlsplatzilla. Sitä oli meille molemmille suositeltu moneen kertaan, ja kyllä se ihan täytti odotukset. Oli nättiä ja mukavia käsintehtyjä tavaroita. Käveltiin myös Stephansplatzin joulutorin läpi, siellä ei ollut mitään erikoista, ihan tyypillinen joulutorimeininki. Kaikkein ihaninta oli kuitenkin ne Kärtner Strassen ja Grabenin jouluvalot, jotka oli nyt sytytetty. Ihan siellä keskustassa oli melkein joka kadulla jonkinlaiset valot, ja nättejä ne olivat.

Joulutorien jälkeen mentiin lämmittelemään Cafe Hawelkaan, joka on ilmeisesti hyvin perinteinen wieniläinen kahvila. Siellä todistin ihmettä, ja kuulin että naapuripöydässä keskusteltiin suomeksi. Sitä ei täällä ihan jatkuvasti kuule. Paitsi että tänään kuulin taas kaupungilla suomea, kun oli shoppailemassa Mariahilfer Strassella. Mutta näitä kahta tapausta lukuun ottamatta en ole kahteen kuukauteen kuullut sattumalta suomea kaupungilla. Eli aika harvinaisia tapauksia.

Ostin muuten itselleni joulukalenterin, tänä vuonna vähän erikoisemman. Nimittäinkin DM:ssä oli teejoulukalentereita, joissa on 24 teepussia ja 24 erilaista teelaatua. Aika vitsikäs. Röyhkeästi varastin tämän idean kaveriltani, kun totesin että jonkinlaisen joulukalenterin mie ehkä kuitenkin haluaisin, vaikka alun perin ajattelin pärjääväni ilmankin.