Minä lähden Pohjois-Karjalaan

Nythän on taas se aika vuodesta, kun lehdissä lasketaan kuka kirjoitti eniten älliä ja missä lukiossa on nohevimmat ylioppilaat. Tänä vuonna sattuu myös olemaan niin, että yhtä uutta ylioppinutta juhlistetaan myös meillä kotona, ja sehän tarkoittaa sitä, että miekin teen tässä ylihuomisesta sunnuntaihin pikavisiitin kotiseudulle Pohjois-Karjalaan. Farkut tosin ei vaihdu verkkarihousuun, vaan juhlamekkoon ja korkkareihin.

Sinällään tämä reissu sattuu ihan käytännölliseen saumaan, koska nyt miulla on ensiluokkainen mahdollisuus niin sanotusti muuttaa puolet tavaroistani takaisin Suomeen. Toisaalta se on myös äärimmäisen surullinen tapahtuma, koska se tarkoittaa, että kuukauden päästä pitää muuttaa loputkin. 

 

Mie olen ollut etukäteen aivan tuhottoman huolissani siitä, miten hemmetissä mie saan kaikki tavarani roudattua Suomeen. Tänne tullessanihan mie en ihan hirveästi edes ottanut vaatetta mukaan, ajattelin että tuleehan sitä kuitenkin ostettua. Ja sitähän tuli. Mie ajattelin sitten, että pakkaan kaiken sellaisen, mitä ilman pystyn elämään kuukauden, ja vien ne jo nyt lakkiaisreissulla porukoille talteen, ja tulen tyhjän matkalaukun kanssa takaisin. Tämän suunnitelman suurin heikkous oli suunnitteluvaiheessa Finnairin 23 kilon painorajoitus matkatavaroille. En ollut kauhean optimistinen, että se 23 kiloa riittäisi.

Tässä sunnuntaina kuitenkin otin matkalaukun esille ja aloin latoa sinne syys- ja talvivaatteita. Elän myös toivossa, että kesä-heinäkuussa ei ole tarvetta puolelle tusinaa villatakkeja (Ei saa kysyä miksi miulla on niitä niin monta täällä mukana), ja pakkasin nekin. Ylimääräiset kirjat ja kengät joutanee myös viedä, ja kaikkea muuta roinaa mitä täältä löysin. Lopputulos: 18 kiloa.

Mie olen hyvin yllättynyt, etteivät ne tavarat paina sen enempää. Pitää oikein yrittää keksimällä keksiä, mitä muuta täältä vielä joutaa, että saa mahdollisimman hyvin hyödynnettyä sen kilomäärän, koska luultavasti kesällä on joka tapauksessa tiukkaa. Air Balticilla on sitä paitsi a) pienempi ja b) tiukempi painorajoitus. Mutta jotenkin miun ajatusprosessia ja pakattavien tavaroiden löytämistä vähän jarruttaa se, että mie en ole ihan riemusta kiljuen täältä lähdössä. Totta kai on kivaa mennä kotiin ja näin, mutta silti. Vähän kaksipiippuinen juttu.