Kello käy ja kesä lähenee. Nyt viikonloppuna on taas ollut
tosi lämmin, perjantai oli aurinkoinen ja lauantainakin oli suorastaan kuuma.
Eilen kävin kaverin kanssa kaupungilla, ja kävelin kotoa Schwedenplatzille
keskustan läpi, shortseissa ja sandaaleissa, vaikka välissä tuli yksi sadekuuro.
Mutta oikeastaan mie kyllä tykkään hirveästi juuri tuollaisista kesäsateista:
vaikka tulee vettä, on silti lämmin, eikä niin lyhyessä kuurossa ehdi edes
kunnolla kastua. Tai vaikka kastuisikin niin kesä kuivaa, niin kuin sitä
sanotaan.
Käytiin siis kaverin kanssa jäätelöllä, syötiin kerrankin
oikein sellaiset hienot annokset ihan oikeista astioista, mie söin
jätskikaakaon eli vaniljajätskiä, kaakaota ja kermavaahtoa, ja oli todella
hyvää. Ei sillä, ihan vaan tuuttijäätelö on myös taivaallista, mutta välillä on
kiva vähän hienostella. Käytiin samalla reissulla vähän kaupungilla
palloilemassa, ja mie ostin pari leffaa. Myös elämäni ensimmäisen
saksankielisen, olihan tuo jo korkea aika…
Kävelin sitten taas kaupungilta kotiin, ja ilokseni
huomasin, että en ollut enää ihan niin eksyksissä kuin joskus aiemmin, kun kävelin
1. kaupunginosan läpi. Se on siis se
ihan Wienin ydinkeskusta, ja siellä kadut ei ole ihan ruutukaavaan suunniteltuja,
vaan ne menevät vähän sikin sokin miten sattuu. Siihen aikaan kun se keskusta
on muodostunut, ei ihan nykyisessä määrin harrastettu kaavoitusta. Joka
tapauksessa mie tunsin jo olevani vähän paremmin kartalla siitä, minne miun
pitää mennä että pääsen paikasta A paikkaan B, tässä tapauksessa Stadtparkista
Schottentorille.
Miusta oli vaan ihanaa kävellä kaupungilla ja katsella
ympärilleni. Ihan sama, vaikka matka oli vähän pidempi, vajaa tunti miulla meni
suuntaansa kävellessä. Mie vaan tykkään tästä kaupungista niin hulluna, miusta
täällä on niin kaunista ja ihan sama minne menee, joka puolella on jotain
mielenkiintoista näkemistä. Jotenkin mie en haluaisi ajatella, että ensi
syksynä mie en enää voi käveleksiä Ringstrassella tai ihastella hienoja
rakennuksia Innere Stadtissa aina kun haluan. Kotona on tietysti omat hyvät
puolensa, mutta silti. Eikö voisi jotenkin yhdistää Wienin, Joensuun ja
Tampereen yhdeksi paikaksi, ja saada kaikki rakkaat ihmiset sinne?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti