Zagreb, Kroatia

Meillä oli koko talven ja kevään puhetta kahden kaverin kanssa, että lähdetään tässä kesän korvalla jonnekin reissuun, ja ykkösvaihtoehto oli koko ajan Kroatia. Tänä viikonloppuna se suunnitelma toteutettiin budjettimatkana Kroatiaan. Alle satasella per naama matkustettiin Eurolinesin bussilla Zagrebiin (viisi tuntia suuntaansa), majoituttiin yllättävän hienossa hostellissa lähellä keskustaa ja vietettiin aivan hulvattoman hauska viikonloppuloma.

Perjantai-aamuna matkustettiin siis sinne. Jo suunnitteluvaiheessa syntyi pieni jännitysmomentti: Kroatia on EU-maa, mutta ei kuulu Schengen-alueeseen, mikä tarkoittaa että sinne matkustettaessa on rajatarkastus, eikä toisella kaverilla ollut passia. No, onneksi selvisi, että virallinen henkilöllisyystodistus on riittävä, ja päästiin ylipäätään lähtemään. Mutta olihan se aika jännää, miun ei ole Euroopan sisällä tainnut koskaan aiemmin tarvinnut passia hirveästi esitellä, mitä nyt lentokentällä henkilöllisyystodistuksena.

Meillä oli siinä mielessä vähän kökkö tuuri, että perjantaina satoi vettä. Siksi mentiin iltapäivällä käymään museossa sen sijaan että olisi tarvottu hirveän kauan vesisateessa. Kohteeksi valikoitui Museum of Broken Relationships, jonka idea oli, että ihmiset saivat lahjoittaa sinne pieleen menneisiin parisuhteisiinsa liittyviä tavaroita, jotka asetettiin esille niihin kuuluvien tarinoiden kera. Osa oli surullisia, osa oli humoristisia, kaikki olivat mielenkiintoisia. Erityisen mieleenpainuva ja miun huumorintajuun osuva esine oli pelipaita, johon liittyvä tarina oli yksinkertaisesti He was a player.

Lauantai oli myös pilvinen, mutta pitkälti sateeton päivä. Mentiin mukaan sellaiselle miulle ennestään tutulle ilmaiselle kävelykierrokselle, ja nähtiin kyllä aika kattavasti kaupunkia. Zagreb ja Kroatiahan ovat olleet aikoinaan osa Itävalta-Unkaria, ja Zagreb on joltain osin vähän kuin mini-Wien. Varsinkin yksi arkkitehti tykkäsi kovin ottaa vaikutteita Wienistä, ja Zagrebin tuomiokirkko näyttää todella paljon samalta kuin meikäläinen Votivkirche tai Rathaus. Ja Ringstrasseakin on matkittu, siellä se vain on hevosenkengän muotoinen, mutta ihan yhtälailla niidenkin katujen varrella on komeita rakennuksia ja puistoja.  Mukaan lukien kasvitieteellinen puutarha, joka oli myös aika mahtava.

Kävelykierroksen opas oli tosi hyvä, ja saatiin paljon tietoa Zagrebista ja hyviä vinkkejä iltapäivää ja seuraavaa päivää varten. Yksi oppaan vinkeistä oli mennä syömään yhteen ravintolaan, jossa tarjoillaan sellaista perinteistä kroatialaista ruokalajia, jolla oli hankalahko, liian paljon konsonantteja sisältävä nimi, jota en enää kuollaksenikaan muista. Siinä oli joka tapauksessa juustoa ja taikinaa vähän lasagnemaisessa muodossa, ja se oli todella hyvää. Tänään aamulla ennen kotiinlähtöä toteutettiin vielä toinenkin oppaan vinkeistä, ja käytiin Mirogoj-hautausmaalla. Kuulostaa masentavalta, tiedän, mutta pointti oli se, että siellä oli tämän Wienistä tykkäävän arkkitehdin suunnittelema rakennus ja näkymä vuoristoon. Sää oli kaunis, joten ihan vaikuttava reissu sekin oli.

En muista ihan äsken nauraneeni kolmen päivän sisään noin kamalan paljon. Herätettiin eilen illalla jopa vähän pahennusta hostellissa, kun käkätettiin ihan kontrolloimattomasti jollekin täysin typerälle jutulle. Oli aivan mahtava reissu mahtavassa seurassa, ja nyt ei enää edes haittaa, että missasin Euroviisujen avajaiset tänä iltana. Oli sen arvoista.

Viisuista puheen ollen, nyt alkaa sitten viisuviikko. Tiistaina 1. semifinaali, ajatus on mennä Rathausplatzille Public Viewingiin. Tänään nappasin mukaani viisuteemaisen ilmaislehden, jossa muuten nimettiin PKN yhdeksi voittajakandidaatiksi. Jää nähtäväksi, mutta toivotaan parasta. Kävi miten kävi, mie olen kyllä kannustamassa ja hengessä mukana koko viikon.