H-hetki lähestyy

Tämä alkuviikko on kyllä ollut yhtä juoksemista. Maanantaina tein aamulla kouluhommia itsenäisesti mikroluokassa, menin luennolle puoliltapäivin ja kävin jumpassa sen jälkeen. Sieltä kiirehdin Schloss Neugebäudeen, yhteen linnaan Simmeringissä, jotta voitiin suunnitella ryhmätyönä yhdelle enkun kurssille tehtävää arkkitehtuuriraporttia. Eikä sekään vielä riittänyt, vaan illalla menin vielä parin tandemkaverin kanssa Uraniaan katsomaan yhden suomalaisen leffan. Siellä oli pohjoismaiset elokuvajuhlat, ja Tavarataivas oli yksi siellä esitettävistä leffoista. Ja se oli hullun hyvä, ja mie pystin jopa perustelemaan itselleni, että miun on ihan ok mennä katsomaan suomalaista elokuvaa, koska siinä oli saksankieliset tekstitykset ja oli siksi translatorisesti kiinnostava tapaus. Eilen samanlainen rumba, paitsi että varsinaista koulua oli tuplasti pidempään, ja leffa ja linna vaihtui puistossa istumiseksi tandemkaverin kanssa juoruten. Ja tänään koulussa koko päivä. Vaihdoin tosin läksyjen tekemisen tältä aamulta bloggaamiseen ihan mielenterveydellisistä syistä.

Toisaalta ihan hyvä että ei ole tekemisestä puutetta. Eipähän ehdi murehtia vaihdon lopun aikojen lähenemistä ja muuta. Mutta toisaalta mie en ihan hirveästi loista aterioideni suunnittelussa, mikä tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että koska meillä ei koululla ole ruokalaa, mie en ole syönyt moneen päivään kunnon ruokaa, vaan hakenut vain jotain pasteija- ja sämpylöosastoa kaupasta tai leipomosta. Mikä on tietysti sinällään hyvä, koska nam nam, mutta eihän se pitemän päälle terveellistä tai kauhean edullista ole. Noh, kotona ei sitten tätä leipomomahdollisuutta samalla tavalla ole, eli pitää nyt nauttia vielä kun voi!

Tällä viikolla on alkanut kunnolla viisuhuuma nousta, nyt sen oikeasti tuntee joka puolella että kosta jytisee. Täällä on osassa ratikoissa sellaiset inforuudut, joissa näkyy paitsi seuraavat pysäkit, niissä myös pyörii pysäkkien välillä mainoksia, uutisia ja kaikenlaista triviaalitietoa. Maanantaina huomasin, että nyt niissä infotauluissa on todella vahvasti viisuteema, kutakuinkin kaikki mitä siinä luki, liittyi jollain tavalla viisuihin. Niissä on välillä myös ns. tietokilpailukysymyksiä, ja yksi niistä oli todella huvittava: „Mikä seuraavista maista on voittanut Euroviisut useimmin: a) Ruotsi, b) Irlanti, c) Israel vai d) Suomi. Nauraa tyrskähdin ihan valehtelematta ääneen sille, etä Suomi oli edes mukana noissa vaihtoehdoissa. Ja vielä enemmän sillen, että kun noita vaihtoehtoja alettiin yksi kerrallaan siinä animaatiossa poistaa, Suomi jäi viimeisenä vääränä jäljelle. 

Muutenkin viisut näkyvät kaupungilla ihan koko ajan. Wieniin on tullut uusia liikennevaloja, joissa on niiden perinteisten ukkeleiden tilalla pariskuntia, mutta toisin kuin kaikkialla uutisoidaan, niin ei pelkästään homopareja, vaan myös mies-nais-pareja. Eikä ne ole pelkästään viisujen takia täällä, vaan ensi viikonloppuna on toinenkin suurtapahtuma, Life Ball, joka on jonkin sortin HIV- ja AIDS-hyväntekeväisyysgaala. Mutta joka tapauksessa ne on söpöjä.  Myös metro on mukana tunnelmassa, ja kuulemma siellä on nyt myös Conchita Wurstin äänittämiä viisuteemaisia kuulutuksia. Niitä en ole vielä kuullut livenä, mutta kuuntelin netissä ihan uteliaisuuttani. Kaikki alkavat „Conchita sagt..“ eli Conchita sanoo, ja sitten tulee joku sanonta, joka liittyy joko viisuihin, julkisiin kulkuneuvoihin, tai molempiin yhtä aikaa. 

Niinkuin jo aiemminkin, liikenteessä on paljon viisulogoilla teipattuja takseja, busseja ja ratikoita, mutta nyt näyttää että niiden määrä on vaan kasvanut räjahdysmäisesti., samoin kuin erilaisten mainosten ja plakaattien määrä. Uranian vieressä olevan tornitalon seinässä oli jopa jättimäinen valomainos. Eli onnea vaan sille, joka yrittää asua täällä ja olla välittämättä viisuista yhtään – sen huomaa kyllä väkisin, vaikka mitä tekisi.