Silläkin uhalla, että miun pitää huomenna herätä ennen
kuutta, jotta ehdin ajoissa bussiasemalle meidän Kroatian reissua varten, nyt
on kyllä pakko vähän hehkuttaa ja leijua ennen nukkumaanmenoa.
Tänään oli Schönbrunnissa Wienin filharmonikkojen
Kesäyökonsertti. Valtavan kokoinen ulkoilmaproduktio, johon oli ilmainen
sisäänpääsy. Mie en jotenkin ollut etukäteen yhtään rekisteröinyt, miten
valtava tapahtuma se on, vasta kun juttelin yhden asuntolakaverin kanssa, joka
oli ollut siellä aikaisempina vuosina, se mittakaava alkoi vähän selventyä.
Sitten kun kuulin, että se koko juttu televisioidaan ja lähetetään suorana myös
ulkomaille, kävi selväksi että nyt ollaan jännän äärellä. Yllätyksiä riitti
kuitenkin vielä siihenkin asti, kun ostin itselleni käsiohjelman.
Meinasin saada sydänkohtauksen kun näin sen konsertin
ohjelman. Mie en ollut aavistanut yhtään, että niillä olisi tänä vuonna vähän
Pohjoismaa-teema. Mutta näin kuitenkin oli, ja sen takia setissä oli mukana
miun kaksi ehdotonta suosikkikappaletta klassisen musiikin alalta, nimittäin
Edvard Griegin Aamutunnelma ja Vuorenkuninkaan salissa. Ja kukapa suomalainen
ei olisi vaikuttunut, kun orkesterimusiikin ykkösnimi päättää tuollaisen
konsertin Sibeliuksen Finlandiaan.
Eikä se konsertti ollut vain kuunneltavaksi, vaan myös
katseltavaksi, koska se Schönbrunnin puistoalueella oleva Gloriette ja itse
konsertin varta vasten rakennettu näyttämö oli yhtä suurta valkokangasta kunnon
valoshow’lle. Todella vakuuttava esitys, joka vaan parani loppua kohden, ja huipentui
ilotulitukseen. Miettikää nyt, miten tuosta voisi muka parantaa: Schönbrunn
plus valoshow plus huippumusiikki. Siinä on kaikki muuttujat kohdallaan. Valitettavasti kuvia tästä ihanuudesta ei toistaiseksi ole tarjolla, koska miun kamera ei oikein menesty hämäräolosuhteissa. Mutta onneksi miulla on ihania kavereita, joilla on paremmat kamerat, ja jotka on luvannut lähettää miulle ottamiaan kuvia myöhemmin!
Mutta todella ihanaa oli myös, se että kun orkesteri soitti
tavallaan encorena yhden todella perinteisen Wienin valssin, ihmiset olivat
oikeasti mukana ja tanssivat. Se oli tosi herttaista, vaikka itse vain huojuin
paikallani. Liittokansleri Faymann oli kyllä ihan oikeassa, kun sanoi
avauspuheessaan, että musiikki on ruokaa sielulle. Nyt on miun sielua ruokittu
oikein urakalla. Oli ehdottomasti yksi koko vaihtoajan mahtavimmista
kokemuksista. Katsotaan meneekö viisut vielä ohi, se nähdään ensi viikolla.
Mutta sitä ennen Kroatia, to be continued…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti