Sommernachtskonzert

Silläkin uhalla, että miun pitää huomenna herätä ennen kuutta, jotta ehdin ajoissa bussiasemalle meidän Kroatian reissua varten, nyt on kyllä pakko vähän hehkuttaa ja leijua ennen nukkumaanmenoa.

Tänään oli Schönbrunnissa Wienin filharmonikkojen Kesäyökonsertti. Valtavan kokoinen ulkoilmaproduktio, johon oli ilmainen sisäänpääsy. Mie en jotenkin ollut etukäteen yhtään rekisteröinyt, miten valtava tapahtuma se on, vasta kun juttelin yhden asuntolakaverin kanssa, joka oli ollut siellä aikaisempina vuosina, se mittakaava alkoi vähän selventyä. Sitten kun kuulin, että se koko juttu televisioidaan ja lähetetään suorana myös ulkomaille, kävi selväksi että nyt ollaan jännän äärellä. Yllätyksiä riitti kuitenkin vielä siihenkin asti, kun ostin itselleni käsiohjelman.

Meinasin saada sydänkohtauksen kun näin sen konsertin ohjelman. Mie en ollut aavistanut yhtään, että niillä olisi tänä vuonna vähän Pohjoismaa-teema. Mutta näin kuitenkin oli, ja sen takia setissä oli mukana miun kaksi ehdotonta suosikkikappaletta klassisen musiikin alalta, nimittäin Edvard Griegin Aamutunnelma ja Vuorenkuninkaan salissa. Ja kukapa suomalainen ei olisi vaikuttunut, kun orkesterimusiikin ykkösnimi päättää tuollaisen konsertin Sibeliuksen Finlandiaan.

Eikä se konsertti ollut vain kuunneltavaksi, vaan myös katseltavaksi, koska se Schönbrunnin puistoalueella oleva Gloriette ja itse konsertin varta vasten rakennettu näyttämö oli yhtä suurta valkokangasta kunnon valoshow’lle. Todella vakuuttava esitys, joka vaan parani loppua kohden, ja huipentui ilotulitukseen. Miettikää nyt, miten tuosta voisi muka parantaa: Schönbrunn plus valoshow plus huippumusiikki. Siinä on kaikki muuttujat kohdallaan. Valitettavasti kuvia tästä ihanuudesta ei toistaiseksi ole tarjolla, koska miun kamera ei oikein menesty hämäräolosuhteissa. Mutta onneksi miulla on ihania kavereita, joilla on paremmat kamerat, ja jotka on luvannut lähettää miulle ottamiaan kuvia myöhemmin!

Mutta todella ihanaa oli myös, se että kun orkesteri soitti tavallaan encorena yhden todella perinteisen Wienin valssin, ihmiset olivat oikeasti mukana ja tanssivat. Se oli tosi herttaista, vaikka itse vain huojuin paikallani. Liittokansleri Faymann oli kyllä ihan oikeassa, kun sanoi avauspuheessaan, että musiikki on ruokaa sielulle. Nyt on miun sielua ruokittu oikein urakalla. Oli ehdottomasti yksi koko vaihtoajan mahtavimmista kokemuksista. Katsotaan meneekö viisut vielä ohi, se nähdään ensi viikolla. Mutta sitä ennen Kroatia, to be continued…