Kesäkatu polttaa

Tulinpa sitten aurinkoisesta Itä-Suomesta takaisin vieläkin aurinkoisempaan Wieniin. Ihan totta, täällä on sää tehnyt täyskäännöksen, ja jatkuva sade on muuttunut helteeksi.

Helteessähän ei sinällään olisi mitään vikaa, mutta jotenkin jännästi mie en ole tottunut siihen, että tarvitsisi melkein kolmenkymmenen asteen helteillä ensinnäkään a) käydä koulussa, saatikka b) tehdä vielä jotain läksyjä sen lisäksi. Eilen keskiviikkona teki ehkä ihan pikkuhiukkasen tiukkaa keskittyä luennoilla, kun oli kuuma ja luentosalin ilmastointi ei ole ihan parasta a-ryhmää. Ainoa mikä miut pelasti, oli se että miulla oli onneksi tämän viikon keskiviikkona vain kaksi luentoa, ja niiden välissä puolitoista tuntia taukoa, eli näin ollen mahdollisuus mennä puistoon puun varjoon lukemaan kirjaa ja käydä jätskillä.

Tänään on (taas) pyhäpäivä, Fronleichnam, eli Herran ruumiin juhla, katolinen pyhäpäivä. Pyhäpäivä on yhtä kuin vapaapäivä, eli kehiteltiin sen kunniaksi tyttöjen kanssa pientä pikniksettiä yhdessä puistossa tuossa keskustassa. Säähän oli siihen tarkoitukseen mitä sopivin, ja piknikin jatkoille mentiin jätskiä syömään. Huhujen mukaan Zanoni & Zanonilta saisi Wienin parasta jäätelöä, joten tehtiin pieni pyhäkävely sinne Schwedenplatzin kulmille, missä se jäätelöbaari on. Hyvin tuntuisi huhu paikkansa pitävän, oli äärimmäisen hyvää jätskiä, eikä edes maksanut paljon mitään. Kaksi palloa namijätskiä (makuina Nutella ja nougat) maksoi sen kaksi euroa.

Sen jälkeen käppäiltiin vielä ihan vähän, todettiin että se on aika rankkaa näin kuumalla, ja jäätiin istuskelemaan toviksi kanavanrantaan. Tytöt lähtivät siitä sitten metrolle, mie kävelin kotiin. Ei miun suomalainen sieluni päässyt irti siitä irrationaalisesta pelosta, että jospa tämä onkin vuoden viimeinen kaunis, aurinkoinen päivä. Ajattelin, että nautinpa vielä hetken kesästä, ettei sitten tarvitse potea huonoa omaatuntoa, jos tulenkin kotiin ja otan sisällä vähän lepoa. Mahdollisesti jopa päikkärit. On tuo helle kuitenkin sen verran uuvuttavaa…