Tulinpa sitten aurinkoisesta Itä-Suomesta takaisin vieläkin
aurinkoisempaan Wieniin. Ihan totta, täällä on sää tehnyt täyskäännöksen, ja
jatkuva sade on muuttunut helteeksi.
Helteessähän ei sinällään olisi mitään vikaa, mutta jotenkin
jännästi mie en ole tottunut siihen, että tarvitsisi melkein kolmenkymmenen
asteen helteillä ensinnäkään a) käydä koulussa, saatikka b) tehdä vielä jotain
läksyjä sen lisäksi. Eilen keskiviikkona teki ehkä ihan pikkuhiukkasen tiukkaa
keskittyä luennoilla, kun oli kuuma ja luentosalin ilmastointi ei ole ihan
parasta a-ryhmää. Ainoa mikä miut pelasti, oli se että miulla oli onneksi tämän
viikon keskiviikkona vain kaksi luentoa, ja niiden välissä puolitoista tuntia
taukoa, eli näin ollen mahdollisuus mennä puistoon puun varjoon lukemaan kirjaa
ja käydä jätskillä.
Tänään on (taas) pyhäpäivä, Fronleichnam, eli Herran ruumiin juhla, katolinen pyhäpäivä.
Pyhäpäivä on yhtä kuin vapaapäivä, eli kehiteltiin sen kunniaksi tyttöjen
kanssa pientä pikniksettiä yhdessä puistossa tuossa keskustassa. Säähän oli
siihen tarkoitukseen mitä sopivin, ja piknikin jatkoille mentiin jätskiä
syömään. Huhujen mukaan Zanoni & Zanonilta
saisi Wienin parasta jäätelöä, joten tehtiin pieni pyhäkävely sinne
Schwedenplatzin kulmille, missä se jäätelöbaari on. Hyvin tuntuisi huhu
paikkansa pitävän, oli äärimmäisen hyvää jätskiä, eikä edes maksanut paljon
mitään. Kaksi palloa namijätskiä (makuina Nutella ja nougat) maksoi sen kaksi
euroa.
Sen jälkeen käppäiltiin vielä ihan vähän, todettiin että se
on aika rankkaa näin kuumalla, ja jäätiin istuskelemaan toviksi kanavanrantaan.
Tytöt lähtivät siitä sitten metrolle, mie kävelin kotiin. Ei miun suomalainen
sieluni päässyt irti siitä irrationaalisesta pelosta, että jospa tämä onkin
vuoden viimeinen kaunis, aurinkoinen päivä. Ajattelin, että nautinpa vielä
hetken kesästä, ettei sitten tarvitse potea huonoa omaatuntoa, jos tulenkin kotiin
ja otan sisällä vähän lepoa. Mahdollisesti jopa päikkärit. On tuo helle kuitenkin
sen verran uuvuttavaa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti