Good evening, Europe!

Nyt se sitten on alkanut, kun sitä koko vuosi odotettiin: eilen polkaistiin Euroviisut ihan kunnolla käyntiin 1. semifinaalin merkeissä. Kotikisat kun on nyt käytännössä kyseessä, ja kaikki tapahtuu tuossa kävelymatkan päässä, niin aivan tyhmäähän se olisi, jos ei käyttäisi tilaisuutta hyväksi ja olisi messissä mahdollisimman paljon. Ainoa vaan, että se vaatii vähän priorisointia ja suunnittelua, kun olevinaan pitäisi tehdä jotain koulujuttujakin, varsinkin kun viime viikonloppukin meni maailmalla, ja lakkiaisreissukin on tulossa. Miun ylisuorittajapuoleni meinaa vähän vetää pulttia, kun en millään saa yhtä hankalaa käännösteknologian kotitehtävää onnistumaan, vaan joudun taistelemaan käännösmuistiohjelman kanssa ja tuhlaamaan siihen aikaa, jota miulla ei tällä viikolla oikeastaan olisi, mutta ei auta kuin purra hammasta ja tiukan paikan tullen laittaa tehtävä puolivalmiina tarkistettavaksi.

Mutta siis. Eilen oltiin porukalla katsomassa 1. semifinaalia Rathausplatzin Public Viewingissä. Mentiin tosi ajoissa sinne, koska ajateltiin että saadaan niin hyvät paikat ja nähdään jotakin. Onneksi lavalla oli koko illan esityksiä, niin ei edes ollut tylsää odotella show’n alkamista. Ja todellakin kannatti mennä ajoissa, koska päästiin jopa istumaan, ja mikä vielä parempaa, katoksen alle. Erityisesti siitä katoksesta oltiin todella kiitollisia, koska illan mittaan alkoi sataa vettä, ja loppuvaiheessa löytyi jostain jopa ukkoskuuro. Hyvä show oli, luonnon valoefektit (lue: salamat) ja kaikki.

Tunnelma oli tosi hyvä, väkeä oli kuin pipoa, esteetön näkymä parillekin screenille, huikea show ja Suomen esitys - eipä siihen paljon muuta voi enää toivoa. Ilmakin oli aika lämmin sateesta huolimatta, pelkällä villatakilla pärjäsi koko illan, vasta kotiin lähtiessä heitin takin päälle. Tietysti harmitti, ettei Pertti Kurikan Nimipäivät päässyt jatkoon, mutta siitä huolimatta oli kyllä mahtava ilta. Mie voisin kyllä mennä myös torstaina, jos varsinkin puolalaiset kaverit innostuu lähtemään omaa maataan kannustamaan, mutta lauantain finaalia mennään katsomaan joka tapauksessa.

Tänäänkin käytiin yhden ranskalaisen kaverin kanssa Rathausplatzilla katsomassa livenä Big Fiven (eli niiden maiden jotka on automaattisesti finaalissa) ja Australian esityksiä. Vettähän tuli kuin aisaa, mutta esitykset olivat hyviä. Kaverin piti lähteä etuajassa, koska sillä oli menoa, mie odottelin hetken sateen laantumista että sain käppäillä kotiin kuivin jaloin. Sen verran oli viileä ilma, että Espanjaa ja Italiaa en jäänyt katselemaan, kun alkoi palella. Mutta nähtiinpä ainakin Australia, Ranska ja Iso-Britannia, ja päivän viisuannos on nautittu!

Kyllä kävi tuuri, että Itävalta voitti viime vuonna! Tämä koko tapahtuma on kyllä niin mahtava, mie olen superiloinen, että olen juuri tänä vuonna täällä Wienissä ja pääsen kokemaan tämän. Olen mie kuitenkin sen verran viisufani, olkoon kuinka laimeaa tai noloa hyvänsä. Wien saa miulta varsinkin tällä viikolla, mutta muutenkin aina ja ikuisesti täydet 12 pistettä.