Jännä juttu, että kun koko syksyn ja talven on saanut
sinällään olla aika huoletta, eikä ole tarvinnut ottaa paineita opiskelusta
ollenkaan, niin kyllä se tuo tenttiviikko sitten kuitenkin tuo mukanaan jonkin
verran stressiä. Koko tentit tavallaan hiipi pikkuhiljaa salakavalasti nurkan
takaa, sitä vaan jotenkin tuudittautui ensi siihen, että nääh, ne ovat vasta
joululoman jälkeen. Sitten siihen, että nääh, tässähän on koko tammikuu aikaa.
Mutta kun se tammikuukin alkaa olla jo taputeltu. Mitäs nyt?
Eikä hirveästi auta, että kokeisiin ilmoittautuminenkin on
tehty vähän turhan hankalaksi. Eilen alkoi ilmoittautumisaika netin kautta,
mutta hupskeikkaa, eihän se vaihtarilla tietenkään onnistunut itse. Piti
laittaa taas listaa koordinaattorille, joka laittoi sen eteenpäin Studienservicecenteriin. Ei siinä, ihan
kiva olisi ollut, jos siinä olisi ollut kaikki, vaan kunpa yhtä koetta ei
löytynyt koko järjestelmästä, joten eipä se SSC:kään saanut minua ilmoitettua.
Eli siitäpä sitten taas sähköposteja lähettelemään. Ilmoittautumisaika loppuu
torstaina klo 12, sitä ennen olisi varmaan ihan kiva saada kaikki selväksi. Ei
siis mitään paineita tai kiirettä.
Sinällään se koemateriaali itsessään ei tunnu
ylitsepääsemättömältä, aika monta koetta toteutuu monivalintana, mikä jo
osaltaan vähän helpottaa, kun ei tarvitse aktiivisesti osata ihan kaikkia niitä
uusia sanoja ja termejä. Onhan niitä kokeita silti aika monta, vaikka kuinka
päätin jättää kaikkein hankalimman maaliskuun alkuun: maanantaina oli jo kaksi,
torstaina on yksi, ja ensi viikolla varsinaisella koeviikolla on yhteensä
seitsemän. (Siis jos se yksi ilmoittautuminen onnistuu…) Elikkä ihan jo tuo lukumäärä
on toisaalta ihan pätevä syy sille, että pikkuisen alkaa stressata.
Mutta aivan järjetöntä on stressata koeviikon jälkeen
alkavaa lomaa, mutta jotenkin sekin miulta onnistui - täällä kun on lukukausien
välissä koko helmikuu vapaata. Jotenkin miulla on paineita siitä, että miten
mie saan siitä koko kuukaudesta kaiken irti, ettei se tavallaan menisi ihan
kokonaan hukkaan lorviessa ja mitään tekemättä. Vaihtarikavereista osa lähtee
jo kotiin, ja osalla on harjoitteluita sun muita suunnitelmia, mutta miulla ei
vielä mitään. Se lomakin tuli ihan puskista, vastahan mie olin melkein kuukauden
lomalla Suomessa, enhän mie älynnyt mitään suunnitelmia tehdä, ennen joulua ei
käynyt pienessä mielessäkään. Ja nyt tuntuu että pitäisi äkkiä löytää jotain
sutinaa. Jos tämä aika menee näin nopeasti, niin kohtahan on jo taas kevät!
Tulee aika kiire kokea asioita, nähdä paikkoja ja elää elämää.
Eli, mitä tästä opimme: vaihtarina aika menee hullun
nopeasti, ja näin ollen kaikenlaiset koeviikot ja lomat pääsevät salakavalasti
hiipimään selän taakse ja puraisemaan persuksista. Ei tässä silti auta kuin
hammasta purren mennä tentistä toiseen, ja alkaa suunnitella jotain kivaa
helmikuulle. Niin kuin äitimuorini ystävällisesti muistutti, miullahan oli alun
perin idean asteella ajatuksena matkustella siinä loman aikana näissä
naapurimaissa. Se oli ihan suoraan sanottuna päässyt vähän unohtumaan, eikä
juolahtanut edes mieleen, kun todellisuus ja paineet iski. Mutta onneksi nyt on
taas järki kädessä. Olisikohan Ljubljanassa mitään näkemistä…?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti