Ehkä yksi hienoimmista asioista Wienissä asumisessa on
edelleenkin mahdollisuus nähdä vaikka mitä, niin kuin nyt esimerkiksi
kulttuuria.
Eilen oltiin taas korkeakulttuurin äärellä, kun käytiin
illalla muutamien koulukavereiden kanssa Volksoperissa katsomassa My Fair Lady
-musikaali. Astetta kevyempää viihdettä kuin esim. joku ooppera, (Vaikka
oopperakin voi olla hyvin mielenkiintoista, niin kuin nyt se Hannu ja Kerttu,
joka myö nähtiin ennen joulua. Olkoonkin sitten lastenooppera, yks hailee…)
mutta varsinkin tuo kyseinen musikaali tarjosi myös hyvin opettavaisen
kokemuksen noin lingvistisestä ja käännöstieteellisestä näkökulmasta
tarkasteltuna. Se kun sattuu jo ihan
aiheensa ja tarinansa puolesta liikkumaan kielitieteellisissä maisemissa,
sisältää erilaisia murteita ja aksentteja, ja käännöstieteen puolesta jännää on
verrata saksankielistä sovitusta englanninkieliseen. Vaikka enhän mie näin
ylevästi siellä katsomossa ehkä ajatellutkaan, kunhan nautin siitä Eliza
Doolittlen ja professori Higginsin sanailusta. Ja odotin koko ajan, että miten The rain in Spain stays mainly in the plain
on käännetty. Vastaus:. Ei huono
ollenkaan.
Pitää muuten vielä mainita, että ei paljon maksa vaivaa
mennä Staatsoperiin, kun Volksoper on olemassa. Ensinnäkin sinne on miun
asuntolasta lyhyt matka, ja se on sitä paitsi miun koulumatkan varrella.
Toisekseen sinne saa ostettua myös seisomapaikat etukäteen, toisin kuin
Staatsoperiin, minne pitää mennä tosi ajoissa jonottamaan, ja jos oikein huono
tuuri käy, niin ei ehkä saa lippuja ollenkaan. Ja vaikka liput saisikin,
kaikilta seisomapaikoilta ei näy kunnolla lavalle - tätäkään ongelmaa ei ole
Volksoperissa, vaan lava näkyy seisomapaikoiltakin mainiosti. Tosin
Volksoperissa voi hyvinkin käydä niin, että pääsee seisomapaikalta istumaan,
jos katsomossa on tilaa. Ja aika usein onkin, koska turistit eivät ole sinne
löytäneet. Itse olen kolmesti käynyt jotain katsomassa, ja joka kerta ollaan
saatu istumapaikat.
Sanotaanko näin, että jos miulla on mahdollisuus käydä
kolmesti tai neljästi Volksoperissa katsomassa (ns.) seisomapaikalla musikaali,
baletti tai ooppera tai käydä kerran leffassa samalla rahalla, niin ei kyllä
tarvitse paljon miettiä. Elokuviin pääsee Tapiossa tai Plevnassakin, mutta enpä
ole kuullut että Tampere-talossa myytäisiin baletteihin tai mihinkään
muuhunkaan lippuja kolmella eurolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti