Ämterpingpong

Opin tässä viikonloppuna uuden sanan. Ja hauska sana onkin!

Puhuttiin perjantaina muutaman kaverin kanssa siitä, kuinka nyt kun niilläkin alkaa tulla kolme kuukautta Wienissä täyteen, niin niiden on pitänyt käydä siellä ns. maahanmuuttovirastossa ilmoittautumassa. Miehän itse tein sen jo silloin syyskuussa kun ei vielä ollut koulua ja oli hyvin aikaa hoitaa noita pakollisia juttuja. Sehän on EU-kansalaisille ihan läpihuutojuttu, eihän Itävaltaan tarvitse muista EU-maista mitään oleskelulupia tai mitään, mutta pitää siellä kuitenkin käydä näyttämässä papereita, esim. joku todiste siitä että on rahaa millä elää ja niin edelleen. Ja se pitää siis tehdä kolmen kuukauden sisällä saapumisesta.

Ainoa asia mikä siinä on, niin se kestää aivan hillittömän kauan. Ensin jonotetaan yhteen toimistoon, sitten saadaan sieltä joku uusi paperi ja jonotetaan sen paperin kanssa toiseen toimistoon. Ne on sentään samassa rakennuksessa, mutta sinne tarvitsee mukaan ns. Meldezettelin, joka pitää hakea yhdestä toisesta paikasta, minne ilmoitetaan asuinpaikan osoite. Yksi itävallassa kauemmin asunut kaverin kaveri sitten kertoi, että jos on vielä auto, niin koko ruljanssiin tulee vielä lisävaiheita, ja autoa ja auton papereita saa kierrättää useammassakin virastossa.

Ja nyt tulee se hieno sana, jonka tämä ko. kaverin kaveri meille opetti: saksaksi tästä rumbasta voi käyttää nimeä Ämterpingpong. Virastopingis. Ihan huikea. Koska sellaistahan se on - papereiden kanssa ihmisiä pomputellaan puolelta toiselle ja virastosta toiseen kuin pingispalloa.

Byrokratia on kivaa. Onneksi mie hoidin ne alta pois jo ajat sitten, ei yhtään käy kateeksi niitä kavereita, jotka jätti vähän viime tippaan!