Opin tässä viikonloppuna uuden sanan. Ja hauska sana onkin!
Puhuttiin perjantaina muutaman kaverin kanssa siitä, kuinka
nyt kun niilläkin alkaa tulla kolme kuukautta Wienissä täyteen, niin niiden on
pitänyt käydä siellä ns. maahanmuuttovirastossa ilmoittautumassa. Miehän itse
tein sen jo silloin syyskuussa kun ei vielä ollut koulua ja oli hyvin aikaa
hoitaa noita pakollisia juttuja. Sehän on EU-kansalaisille ihan läpihuutojuttu,
eihän Itävaltaan tarvitse muista EU-maista mitään oleskelulupia tai mitään,
mutta pitää siellä kuitenkin käydä näyttämässä papereita, esim. joku todiste
siitä että on rahaa millä elää ja niin edelleen. Ja se pitää siis tehdä kolmen
kuukauden sisällä saapumisesta.
Ainoa asia mikä siinä on, niin se kestää aivan hillittömän
kauan. Ensin jonotetaan yhteen toimistoon, sitten saadaan sieltä joku uusi
paperi ja jonotetaan sen paperin kanssa toiseen toimistoon. Ne on sentään
samassa rakennuksessa, mutta sinne tarvitsee mukaan ns. Meldezettelin, joka
pitää hakea yhdestä toisesta paikasta, minne ilmoitetaan asuinpaikan osoite. Yksi
itävallassa kauemmin asunut kaverin kaveri sitten kertoi, että jos on vielä
auto, niin koko ruljanssiin tulee vielä lisävaiheita, ja autoa ja auton
papereita saa kierrättää useammassakin virastossa.
Ja nyt tulee se hieno sana, jonka tämä ko. kaverin kaveri meille
opetti: saksaksi tästä rumbasta voi käyttää nimeä Ämterpingpong. Virastopingis. Ihan huikea. Koska sellaistahan se on
- papereiden kanssa ihmisiä pomputellaan puolelta toiselle ja virastosta
toiseen kuin pingispalloa.
Byrokratia on kivaa. Onneksi mie hoidin ne alta pois jo ajat
sitten, ei yhtään käy kateeksi niitä kavereita, jotka jätti vähän viime
tippaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti