Hylätty

Sehän ei ole mikään salaisuus, että kouluaikoina, varsinkin lukiossa mie olin aika hikari ja kympin tyttö, ja yliopistossakin miun numerot on pääsääntöisesti ollut sieltä asteikon yläpäästä. Ja mie olen aina ollut aika ylpeä siitä, koska mitään muuta merkittävää mie en tässä elämässä ole vielä ehtinyt saavuttaa.

No se aikakausi on nyt ohi. Eilen illalla tein englanti-saksa -käännöskurssin loppukokeen, ja tänä aamuna olivat tulokset tiedossa. Vitonen eli hylättyhän siitä kokeesta sitten oli napsahtanut. Ei kyllä ollut sellainen olo kokeen jälkeen, että se ihan niin huonosti olisi mennyt, mutta tuon kurssin opettaja nyt ei varsinaisesti ole tunnettu siitä, että se kauheasti armoa antaisi, lähinnä siitä että sen arvostelutyyli on Tiukka isolla teellä.

Hiukan oli kyllä kummallinen olo, ensin tuntui hetken siltä että hitonkos järkeä tässä on opiskella jos ei mitään oikeasti osaa. Sitten aloin ajatella että ainakin osasyy on kyllä opettajassa: oma vika jos ei osaa opettaa niin että opiskelijat oikeasti oppii. Lopulta päätin että c’est la vie ja että show must go on.

Ainoa asia, mikä miut pelasti tällä kertaa, on että mie sain välikokeesta paremman numeron, toiseksi parhaan jopa, ja kurssin kokonaisarvosana oli viimeinen hyväksytty, eli nelonen. Opintopisteet sain siis rekisteriin, ei tarvitse mennä uusintaan (luojan kiitos), mutta kyllähän se hikarin sieluun hieman silti sattuu. Toisaalta eipä miun tarvitse mahdollisesti ikinä enää kääntää mitään englannista saksaan. Vaikka kyllä mie jotain sen välikokeen perusteella ehkä osaankin.

Ehkä tämä kokemus nyt kasvattaa luonnetta. Suurella todennäköisyydellä tämä yksi hylätty koe oli ensimmäinen monista hylkäyksistä, joita tässä elämän varrella vielä vastaan tulee. Nyt mie olen harjoitellut niiden vastaanottamista. Jos tämäntyyppisten pettymyksien ja riittämättömyyksien sietämisen oppimisen edellytys oli tulla opiskelemaan ulkomaille, niin kannatti lähteä.