Kahlenberg/Leopoldberg

Tänään oli ensimmäinen oikeasti jatkuvasti aurinkoinen päivä vajaaseen kahteen viikkoon. Siis sillä lailla aurinkoinen että taivas on pilvetön eikä säännöllisin välein löydy jostain vielä joku pieni raekuuro tai sadepilvi. Sen lisäksi oli miun kokemuksen mukaan vuoden ensimmäinen ihan oikeasti kesäinen, ei vain keväinen päivä, koska lämmintä oli auringossa ihan kiitettävästi. Radiossa kehuivat että Wienissä olisi 16 astetta, se kuulostaa ihan todellisuutta vastaavalta. (Tässä kohtaa pitäisi varmaan jättää mainitsematta, että lännemmässä oltiin jo kahdessakympissä…)

Vietin tämän päivän siis ulkona. Muisto pääsiäissuklaista painoi vielä sen verran raskaana takaraivossa, että päätin harrastaa vähän liikuntaa, vaikka jumpat ovatkin lomalla, ja lähdin heti aamupäivästä kiertämään taas yhden Stadtwanderwegin, tällä kertaa numeron 1 Kahlenbergillä, pituus 11 kilometriä ja korkein kohta 434 metrissä, plus että mie vähän pidensin sitä keskeltä osalla Stadtwanderwegiä nro 1a. Ihan vaan siksi koska sää oli niin hyvä, jalat vielä kantoivat ja miulla oli aikaa.  Ja onneksi pidensin, koska parhaat näköalat olivat juuri sen 1a:n puolella (mutta toisaalta myös jyrkimmät ylä- ja alamäet). Tiedossa oli, että Kahlenbergiltä on hyvät näkymät Wieniin, olin kuullut että sieltä näkee koko kaupungin, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, siitä viereiseltä vuorelta, Leopoldsbergiltä, oli paremmat maisemat.

Ei pääse Suomessa ihan joka päivä tuollaisiin maisemiin kävelemään. Joskus mie vielä käyn taas alpeilla, ja teen jonkun ihan kunnon vuoristovaelluksen, mutta ei voi kiistää etteikö tuo Kahlenberg/Leopoldsbergin seutu olisi aika upea, varsinkin tällaisella säällä kuin nyt: kyllä ne nimittäin Huhmarisvaaran tai Ristivaaran tai Hikivuoren rinnalla ihan semikorkeita nyppylöitä on, vajaa satakunta metriä korkeampia kuin Koli. Lisäksi siellä on aika mukavan näköisiä viiniviljelmiä, jotka oikeastaan aika nätisti kehystää niitä näkymiä alas kaupunkiin. Kaupunki on tässä myös aika tärkeä pointti, koska vaikka katselisi maisemia Kolilla tai jollain korkeammalla tunturilla Lapissa, niin siellä se maisema koostuu jostain ihan muusta kuin kaupungista. Luonnonmaisema on vähintään yhtä upea, mutta on siinäkin kyllä jotain, kun katselee tuolla tavalla ylhäältä alas tällaiseen isoon kaupunkiin, joka jatkuu ja jatkuu vaan niin kauas kuin silmä kantaa. Molemmat ovat eri tavalla kauniita.

Monessa suhteessa oli oikein onnistunut reissu. Kroppa kiittää kun sai vähän, tai vähän enemmänkin liikuntaa, raitista ilmaa ja kunnolla D-vitamiinia, ja sielu kiittää kun pääsi vähän metsään ja luontoon ja sai nauttia hienoista maisemista ja auringonpaisteesta. Nyt on kyllä erinomaisen hyvä fiilis. Ennen kun lähden kotiin niin pitää kyllä käydä tuolla vielä uudestaan, mahdollisesti koittaa höynäyttää jokunen kaveri mukaan, tehdä sinne vaikka piknik. Mutta mieli tekisi ehdottomasti mennä toisenkin kerran.