Jäätelökesä

Ei ole pitkä aika kun laitoin niitä lumikuvia, mutta nyt on kyllä ihan toinen ääni kellossa. Nyt on ollut muutamana päivänä todella mukava sää, ja on saanut nauttia auringonpaisteesta. Tänään on suorastaan helle, varmaan yli 20 astetta ellei peräti lähemmäs 25 astetta lämmintä.

Aamulla menin koululle hyvissä ajoin, kävelin koko matkan kun oli nätti ilma ja aikaa, ja luin vielä puistossa tunnin ennen luentoa. Pääsin etuajassa, kun viimeinen luento oli peruutettu, taas kerran kävelin kotiin että sain nauttia säästä. Totesin että mustissa legginsseissä oli kuuma, ja että kaikki umpinaiset kengät hiostavat tällä kelillä ihan hulluna. Takkia en ole käyttänyt yllättäen koko päivänä.

Mutta päivän kohokohta oli kyllä se, että kotimatkalla tein varikkopysähdyksen jäätelökahvilassa ja nappasin mukaan keksimurujäätelötuutin yhdellä pallolla. Ei siitä kyllä pääse mihinkään, että kesän ensimmäinen jäätelö maistuu aina ihan taivaalliselta.

Hieman on sellainen jännä olo, että pitäisi just nyt syödä kaikki maailman jäätelö ja olla päivän joka ikinen aurinkoinen minuutti ulkona. Ihan kuin koko ajan kolkuttaisi takaraivossa sellainen pieni pelko, että nämä ovat koko kesän ainoat aurinkoiset päivät - kuulostaisi aika perisuomalaiselta pelolta. Tai ehkä se johtuu vaan siitä, ettei tällaista säätä ole ihan äsken (lue: viime kesän jälkeen) ollut, mikä selittäisi sen, miksi myös itävaltalaiset tuntuvat ihan samalla hullaantuvan.

Mutta totuus on se, että kesä on vasta tulossa, ja täällä Wienissä se on kuulemma todella hikinen. Mie en tiedä miten mie selviän kesäkuusta, jos jo nyt on näin lämmin. Varsinkaan jos koekaudelle sattuu kammottava helle… Mutta se on sen ajan murhe.