Ei ole pitkä aika kun laitoin niitä lumikuvia, mutta nyt on
kyllä ihan toinen ääni kellossa. Nyt on ollut muutamana päivänä todella mukava
sää, ja on saanut nauttia auringonpaisteesta. Tänään on suorastaan helle,
varmaan yli 20 astetta ellei peräti lähemmäs 25 astetta lämmintä.
Aamulla menin koululle hyvissä ajoin, kävelin koko matkan
kun oli nätti ilma ja aikaa, ja luin vielä puistossa tunnin ennen luentoa.
Pääsin etuajassa, kun viimeinen luento oli peruutettu, taas kerran kävelin
kotiin että sain nauttia säästä. Totesin että mustissa legginsseissä oli kuuma,
ja että kaikki umpinaiset kengät hiostavat tällä kelillä ihan hulluna. Takkia
en ole käyttänyt yllättäen koko päivänä.
Mutta päivän kohokohta oli kyllä se, että kotimatkalla tein
varikkopysähdyksen jäätelökahvilassa ja nappasin mukaan keksimurujäätelötuutin
yhdellä pallolla. Ei siitä kyllä pääse mihinkään, että kesän ensimmäinen
jäätelö maistuu aina ihan taivaalliselta.
Hieman on sellainen jännä olo, että pitäisi just nyt syödä
kaikki maailman jäätelö ja olla päivän joka ikinen aurinkoinen minuutti ulkona.
Ihan kuin koko ajan kolkuttaisi takaraivossa sellainen pieni pelko, että nämä
ovat koko kesän ainoat aurinkoiset päivät - kuulostaisi aika perisuomalaiselta
pelolta. Tai ehkä se johtuu vaan siitä, ettei tällaista säätä ole ihan äsken
(lue: viime kesän jälkeen) ollut, mikä selittäisi sen, miksi myös
itävaltalaiset tuntuvat ihan samalla hullaantuvan.
Mutta totuus on se, että kesä on vasta tulossa, ja täällä
Wienissä se on kuulemma todella hikinen. Mie en tiedä miten mie selviän
kesäkuusta, jos jo nyt on näin lämmin. Varsinkaan jos koekaudelle sattuu
kammottava helle… Mutta se on sen ajan murhe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti