Tuulahdus kot'puolesta

Nyt kun tässä kevätpuolella on niin, että en itse käy Suomessa ennen kuin vasta ihan kesän korvalla, oli kyllä äärimmäisen ihanaa saada tänne Wieniin pieni tuulahdus kotoa rakkaan ystävän muodossa. Sunnuntaista tähän päivään asti sain nauttia laatuseurasta ja uudesta kotikaupungista uusin silmin, ja pakko tunnustaa että olihan se vähän hienoa olla täällä kuin kotonaan ja esitellä kaikkia itselle tutuksi tulleita paikkoja ja näyttää millaisissa maisemissa sitä täällä päivittäin pyörii.

Itsekin pääsin tosiaan tutustumaan Wieniin tavallaan uudelleen, pääsin kiertämään suurimman osan tärkeimmistä nähtävyyksistä näin talvisaikaan, ja sain käydä monessa sellaisessakin paikassa, joihin olen halunnut, mutta en vielä ollut ehtinyt/saanut aikaiseksi.

Tämän viikon teema on ollut kulttuuri ja liikunta, koska molempia on harrastettu mitä suurimmassa määrin. (Kuulostaa pahasti aikuisten kaupunkilomalta. Lisäksi ei harjoitettu minkäänlaista biletystä tai yöelämää, vaan nukuttiin kunnon yöunet joka yö.) Liikuntaa harrastettiin lenkkeilemällä, maanantaina 11 kilometrin kävelylenkki Donaukanalin varressa, tiistaina yhdistetty hölkkä- ja kävelylenkki Schönbrunniin, johon sisältyi kiipeäminen Glorietteen sinne mäelle, ihan vaan niiden näkymien takia. Lisäksi aika tähtitieteellinen määrä askelia shoppaillessa ja muuten paikasta A paikkaan B siirtyessä.

Kulttuuripuolella oli myös jokin päivittäinen aktiviteetti. Maanantaina se oli Luonnonhistoriallinen museo, ja miekin nautin kun tällä kertaa oli aikaa myös alakerran näyttelyyn. Viimeksi kun olin siellä, meinasi tulla vähän kiire ja se jäi käytännössä kokonaan näkemättä. Mineraaliosastolta löytyi jopa jotain kiviä Outokummusta, siellä ne olivat kaikkien niiden brasilialaisten ja indonesialaisten mineraalien seassa. Lisäksi siellä oli graniittia Viipurista, joka oli vielä osa Suomea siihen aikaan kun se näyte otettiin. Siinä oli etikettinä ”Rapakiwigranit”. Miun lingvistisieluni koki tuon kirjoitusasun äärimmäisen huvittavana ja kiehtovana: sehän on saksankielisen mielen tulkinta rapakivigraniitista. Hassua ettei sillä ole mitään oikeasti saksankielistä nimeä annettu, vaan käytetään tuota suomalaista termiä.

Toissapäivänä kulttuuriosuus oli Raimund Theaterin Mamma Mia! -musikaali. Ja se oli aivan käsittämättömän huikea! Mie olen jo pitkään halunnut nähdä sen, ja meinasin ratketa riemusta kun ystävä suostui lähtemään mukaan. Ehkä paras musikaali minkä olen ikinä nähnyt, teki koko ajan mieli tanssia ja laulaa. Tanssiminen olisikin seisomapaikoilla ollut ihan täysin mahdollista. Ärsytti vaan kun ei ihan niin sataprosenttisesti voinut nauttia siitä, kun meidän edessä istui joku koululaisryhmä italialaisia teinejä, jotka ensin tuli myöhässä, sitten joko pälättivät keskenään tai pelasivat iPadeilla. Mutta siitä huolimatta se musikaali oli ihana, ja ne laulut pyörivät päässä vielä tänäänkin.

Eilen taas mentiin käymään Haus des Meeresissä, joka on tavallaan ehkä akvaarion ja eläintarhan risteytys. Siellä on siis kaloja, erilaisia matelijoita (mm. ISOJA käärmeitä, yäk), tropiikkihuone apinoineen ja krokotiileineen, ötököitä, joitakin lintuja ja haikaloja. Krokotiilit ja hait on tosin aika pieniä, hait olivat ehkä vähän isomman hauen kokoisia. Se koko paikka oli oikeastaan aika urheilusuoritus, koska siinä rakennuksessa on 11 kerrosta, ja paljon portaita. Kaikkein paras osuus on kuitenkin kattoterassi, josta on 360 asteen näköala Wieniin. Se on aika upea.

Tällainen alkuviikko siis tällä kertaa. Kiitos vierailevalle tähdelle, oli tosi mukavaa! Sittenpä odotellaankin seuraavia vieraita pääsiäisen seutuvilla, että päästään taas leikkimään kaupunkiopasta.