Servus! (Osa 2)

Mie tajusin äsken jotain. [Moi isi - jep, taas mie tajusin, hoksasin tai oivalsin jotain. Mutta huom. en edelleenkään hokannut ;) ]  Tämän oivalluksen ymmärtääkseen pitää tehdä pieni aikamatka viime vuoden puolelle, tarkemmin sanottuna marraskuun kahdeksanteen päivään, jolloin mie kirjoitin näin:

”Yksi juttu minkä mie vielä haluaisin oppia, on sanomaan automaattisesti Servus. Se on niin tyypillisesti itävaltalainen tervehdys kuin vain olla voi, mutta Hallo on vaan aika hyvin jo selkäytimessä.”

Eilen oli se päivä, kun se servus lipsahti ihan vahingossa. Aikaisemminkin mie olen jonkun kerran sitä tervehtiessä käyttänyt, mutta silloin se on ollut enemmän tai vähemmän tietoista. Eilen oltiin iltaa viettämässä yhdessä baarissa, ja miulle esiteltiin joku tyyliin tutun tutun tuttu, ja suusta pääsi ihan automaattisesti servus. Se oli niin automaatio, että mie en edes heti tajunnut sitä, mutta tänään muistin mitä oli aiemmin tullut sanottua ja kirjoitettua.

Itävaltalaistuminen on virallisesti alkanut.