Vindolaakson tarinoita

Mie asun täällä Wienissä ihan perusmukavassa opiskelija-asuntolassa, Haus Vindobonassa. Rakennus on vähän vanha, kerroskeittiö on välillä sotkuinen, mutta kaikki toimii, sijainti on hyvä ja miun kerroksessa asuu mukavaa porukkaa. En siis mitenkään voi asuinolosuhteistani valittaa. Mutta nyt tulee se mutta. Viime aikoina täällä on ollut hieman erikoislaatuinen ongelma, enkä mie oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua.

Joulun seutuun tuli ensimmäisen kerran facebookin kautta tieto, että tämän asuntolan ykköskerroksessa oli majaillut joku koditon nainen. Ihan ymmärrettävää, meillä on alakerrassa sauna, joten sinne pääsee melko vapaasti kulkemaan alaovesta, koska sinne tulee paljon maksavia asiakkaita asuntolan ulkopuolelta. Joku oli keksinyt sen, ja tajunnut että täällä on lämmin ja jääkaapit täynnä ruokaa. Poliisit olivat poistaneet tämän kodittoman, ja ilmeisesti sille oli annettu kielto tulla tänne.

Viime viikolla se kuitenkin yhytettiin taas täältä, tällä kertaa meidän (neljännestä) kerroksesta. Yksi poika käytävän toiselta puolelta oli nähnyt jonkun naisen ja yrittänyt kysyä mitä se täällä tekee, mutta se ei ollut ymmärtänyt saksaa eikä englantia, ja oli lähtenyt pois. Eilen se sama nainen oli ollut taas meidän keittiössä, ja tällä kertaa poliisi oli soitettu hakemaan se pois. Se oli kuitenkin lähtenyt karkuun, ja kun sitä oli etsitty asuntolasta, olikin löytynyt joku toinen koditon nainen. Mutta vaikka poliisi ne naiset veisikin pois, ne tulevat kyllä aina takaisin. Nyt meillä on ohjeet laittaa tästä eteenpäin ulko-ovet, huoneiden, vessojen ja keittiöiden ovet aina lukkoon, ettei tämä enää olisi niin houkutteleva asuinpaikka.

Jotenkin tämä on miun mielestä vähän hankala juttu. Mie toisaalta ymmärrän, että niillä ihmisillä ei varmaan ole mitään paikkaa minne mennä, mutta toisaalta mie en oikein tykkää että täällä pyörii epämääräisiä ihmisiä ilman lupaa. Tämä asuntola on kuitenkin meidän koti, ja myö maksetaan vuokraa, että saadaan asua täällä. Tekeekö se miusta huonon ihmisen? Entäs se, jos minua ottaa päähän, että joku ottaa jääkaapista miun kurkut ja jugurtit? Ehkä se olikin joku, jolla oli oikeasti hätä ja nälkä, eikä kukaan laiska opiskelija joka ei vaan viitsinyt lähteä kauppaan. Olenko mie suvaitsematon ja ymmärtämätön, kun toisilla ei ole kattoa pään päällä, ja mie haluaisin että ne lähtisi täältä pois?

Miulla on aina ollut asiat tosi hyvin, miun ei ikinä ole tarvinnut nähdä nälkää ja miulla on aina ollut koti mihin tulla, eikä miun ole tarvinnut huolehtia oikeasti mistään. Enhän mie ihan rehellisesti ymmärrä kodittomuutta tai sitä, että joku joutuu kerjäämään kadulla, mitä myös näkee täällä Wienissä ihan jatkuvasti, Joensuussa ei juuri. Mie olen kasvanut niin lintukodossa, että miulla on näiden asioiden suhteen tosi isoja ennakkoluuloja, ja nyt mie joudun vähän miettimään, pitäisikö miun vähän muokata suhtautumistani. Mie olen aina kuvitellut olevani avoin erilaisille ihmisille ja suvaitsevainen, mutta ehkä miun suvaitsevaisuus on rajallista.

Mutta niin kuin sanottu, tätä yhtä pientä muuttujaa lukuun ottamatta Vindobonassa on ollut tosi hyvä asua. Eikä se ehkä loppupeleissä ole edes huono juttu, että pitää vähän pohtia tällaisia kysymyksiä. Ehkä täällä asuminen ja tällaisen kysymyksen äärellä asuminen saa pohtimaan asioita uudella tavalla. Eikös Erasmus-vaihdon yksi ajatus ole saada uusia näkökulmia elämään ja kasvaa ihmisenä?