Uusi alku

Loman viimeinen viikko meni aika pitkälle kokeeseen lukiessa ja lorviessa, iltaisin pyörittiin melkein joka ilta kavereiden kanssa porukalla jossakin, nyt kun on vielä mahdollisuus - osa kavereista on jo lähtenyt, ja viimeisetkin vain yhden lukukauden Wienissä olevista kaivelee jo lähtökuoppia kotiin päin. Niinpä ollaan istuskeltu baareissa, käyty syömässä ja muuten vaan hengailtu. Käytiin myös katsomassa Joutsenlampi Kansallisbaletissa.  Eilen kävin yhden ystävän kanaa (joka ei tosin ole lähdossä vielä mihinkään) keisarinna Sissille omistetussa museossa ja keisarillisessa asunnossa Hofburgissa, ja sen päälle syömässä tryffelikakkua Café Centralissa.  Aikalailla joka päivä on ollut jotain menoa, ja kiirettä on pitänyt - niin paljon ettei enää ole energia riittänyt bloggaamiseen…

Se on nyt maanantai, ja kesälukukausi on virallisesti alkanut. Käytännössä se alkaa minun kohdalla vasta keskiviikkona, koska koeviikon takia iso osa kursseista alkaa vasta ensi viikolla, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Jotenkin taas vähän puskista hiipi tuo koulun alkaminen, ei oikein ole ehtinyt valmistautua henkisesti tai materiaalisesti. (Lue: luentopaperi oli loppu ja piti käydä ostamassa. Normaalisti se olisi miun tapauksessa ollut ostettu jo viikko sitten) Muutenkin on ollut konseptit vähän sekaisin, melkein unohdin siirtää Itävallan tilille rahaa vuokraan.

Siksipä viime viikonloppuna miun huoneessa ja elämässä kävi kevätsiivous, ja kaikki tavarat ja organisatoriset asiat pölläytettiin kerralla kuntoon. Raivasin ja järjestelin kaikki kaapit ja hyllyt, mukaan lukien oman keittiölokeron, tarkistin kurssivalinnat ja hoidin ilmoittautumiset, tein tilannekatsauksen raha-asioihini ja muutenkin kävin läpi kaiken millä on mitään väliä. Tämä oli osa suurempaa kevätuudistumista, johon kuuluu myös lomalla ostetut uudet vaatteet, uudet silmälasit ja uudet harrastukset.

Uusi lukukausi on aina tavallaan mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Suomessa kevätlukukauden alku ajoittuu mukavasti uuteen vuoteen, jolloin aloitetaan muutenkin vähän alusta, mutta täällä se uudistuminen tapahtuu myös maaliskuun alussa. Ehkä tänä vuonna se uudistumiset ovat lukukausien alussa olleet vielä selvempiä ja radikaalimpia kuin normaalisti. Syksyllä heitti koko elämä häränpyllyä kun muutin tänne, ja jo silloin mie muutuin itsekin jonkun verran: aloin viettää vapaa-aikaa eri tavalla ja käyttää enemmän mekkoja ja hameita. Nyt keväällä mie tunnen että mie olen taas vähän eri ihminen sisältä tämän viiden kuukauden täälläolon jälkeen, ja taas miusta tuntuu tarpeelliselta tehdä pieniä, myös ulospäin näkyviä muutoksia, esimerkiksi alkaa käydä jumpissa ja pitää täysin erinäköisiä silmälaseja. Ne ovat pieniä juttuja, mutta silti.

Nyt kun kavereita on lähdössä kotiin, ollaan puhuttu siitä, miten Erasmus muuttaa ihmistä. Miusta tuntuu, että miusta on tullut talvilukukauden aikana vähän rohkeampi, olen pikkuhiljaa oppinut sietämään epävarmuutta paremmin, ja miusta on tullut spontaanimpi. Uskallan tietyissä tilanteissa paremmin mennä juttelemaan ihmisille, mie siedän vähän paremmin sitä, ettei joitakin asioita saa järjestymään välittömästi, eikä minnuu enää ahdista niin paljon kuin aiemmin, jos vaikka illanviettosuunnitelmat syntyvät vähän lyhyemmällä varoitusajalla tai muotoutuvat pikkuhiljaa. Mie stressaan edelleen asioita ja tykkäisin että asiat olisivat hoidossa mahdollisimman nopeasti, mutta mie pystyn ehkä vähän paremmin hallitsemaan stressiäni, enkä ihan niin usein menetä yöuniani sen takia. Ja suunta on tässä koko ajan ylöspäin.

Neljä kuukautta enää jäljellä, ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin valitettavasti se aika tulee menemään todella nopeasti. Ei kai auta kuin nauttia, ja katsoa minkälaisena sitä täältä sitten kesällä kotiin lähdetään.

ps. Apropoo uudet harrastukset: Vaikka mie kuinka käyn säännöllisen epäsäännöllisesti juoksemassa, ja olen kykenevä juoksemaan se kympin ilman ongelmia, niin ilmeisesti se ei kerro mitään lihaskunnosta. Hiukan otti koville tuo ensimmäinen jumppa tänään. California Workout ei ollutkaan ihan niin rento ja aurinkoinen kuin mitä nimi antaa ymmärtää. Mukavaa se oli, ei siinä mitään. Mutta miun edellisestä ryhmäliikuntatunnista on jo jokunen vuosi aikaa, hieman oli hukassa miten pysytään askelsarjoissa mukana. Enkä mie mitenkään ymmärrä, miten mie olen voinut näin surkealla rytmitajulla soittaa yhdeksän vuotta pianoa! Siitä huolimatta miulla oli hauskaa, koska mie en vaan yhtään jaksa välittää miten tyhmältä tai huonokuntoiselta mie näytän. Sekin on asia, joka olisi jokin aika sitten luultavasti ollut toisin. Niin sitä ihminen aikuistuu.