Loman viimeinen viikko meni aika pitkälle kokeeseen lukiessa
ja lorviessa, iltaisin pyörittiin melkein joka ilta kavereiden kanssa porukalla
jossakin, nyt kun on vielä mahdollisuus - osa kavereista on jo lähtenyt, ja
viimeisetkin vain yhden lukukauden Wienissä olevista kaivelee jo lähtökuoppia
kotiin päin. Niinpä ollaan istuskeltu baareissa, käyty syömässä ja muuten vaan
hengailtu. Käytiin myös katsomassa Joutsenlampi Kansallisbaletissa. Eilen kävin yhden ystävän kanaa (joka ei tosin
ole lähdossä vielä mihinkään) keisarinna Sissille omistetussa museossa ja
keisarillisessa asunnossa Hofburgissa, ja sen päälle syömässä tryffelikakkua Café
Centralissa. Aikalailla joka päivä on
ollut jotain menoa, ja kiirettä on pitänyt - niin paljon ettei enää ole energia
riittänyt bloggaamiseen…
Se on nyt maanantai, ja kesälukukausi on virallisesti
alkanut. Käytännössä se alkaa minun kohdalla vasta keskiviikkona, koska
koeviikon takia iso osa kursseista alkaa vasta ensi viikolla, muutamia
poikkeuksia lukuun ottamatta. Jotenkin taas vähän puskista hiipi tuo koulun
alkaminen, ei oikein ole ehtinyt valmistautua henkisesti tai materiaalisesti. (Lue:
luentopaperi oli loppu ja piti käydä ostamassa. Normaalisti se olisi miun
tapauksessa ollut ostettu jo viikko sitten) Muutenkin on ollut konseptit vähän
sekaisin, melkein unohdin siirtää Itävallan tilille rahaa vuokraan.
Siksipä viime viikonloppuna miun huoneessa ja elämässä kävi
kevätsiivous, ja kaikki tavarat ja organisatoriset asiat pölläytettiin kerralla
kuntoon. Raivasin ja järjestelin kaikki kaapit ja hyllyt, mukaan lukien oman
keittiölokeron, tarkistin kurssivalinnat ja hoidin ilmoittautumiset, tein
tilannekatsauksen raha-asioihini ja muutenkin kävin läpi kaiken millä on mitään
väliä. Tämä oli osa suurempaa kevätuudistumista, johon kuuluu myös lomalla
ostetut uudet vaatteet, uudet silmälasit ja uudet harrastukset.
Uusi lukukausi on aina tavallaan mahdollisuus aloittaa
puhtaalta pöydältä. Suomessa kevätlukukauden alku ajoittuu mukavasti uuteen
vuoteen, jolloin aloitetaan muutenkin vähän alusta, mutta täällä se
uudistuminen tapahtuu myös maaliskuun alussa. Ehkä tänä vuonna se uudistumiset
ovat lukukausien alussa olleet vielä selvempiä ja radikaalimpia kuin
normaalisti. Syksyllä heitti koko elämä häränpyllyä kun muutin tänne, ja jo
silloin mie muutuin itsekin jonkun verran: aloin viettää vapaa-aikaa eri
tavalla ja käyttää enemmän mekkoja ja hameita. Nyt keväällä mie tunnen että mie
olen taas vähän eri ihminen sisältä tämän viiden kuukauden täälläolon jälkeen,
ja taas miusta tuntuu tarpeelliselta tehdä pieniä, myös ulospäin näkyviä
muutoksia, esimerkiksi alkaa käydä jumpissa ja pitää täysin erinäköisiä
silmälaseja. Ne ovat pieniä juttuja, mutta silti.
Nyt kun kavereita on lähdössä kotiin, ollaan puhuttu siitä,
miten Erasmus muuttaa ihmistä. Miusta tuntuu, että miusta on tullut talvilukukauden
aikana vähän rohkeampi, olen pikkuhiljaa oppinut sietämään epävarmuutta
paremmin, ja miusta on tullut spontaanimpi. Uskallan tietyissä tilanteissa
paremmin mennä juttelemaan ihmisille, mie siedän vähän paremmin sitä, ettei
joitakin asioita saa järjestymään välittömästi, eikä minnuu enää ahdista niin
paljon kuin aiemmin, jos vaikka illanviettosuunnitelmat syntyvät vähän
lyhyemmällä varoitusajalla tai muotoutuvat pikkuhiljaa. Mie stressaan edelleen
asioita ja tykkäisin että asiat olisivat hoidossa mahdollisimman nopeasti,
mutta mie pystyn ehkä vähän paremmin hallitsemaan stressiäni, enkä ihan niin
usein menetä yöuniani sen takia. Ja suunta on tässä koko ajan ylöspäin.
Neljä kuukautta enää jäljellä, ja jos vanhat merkit
paikkansa pitävät, niin valitettavasti se aika tulee menemään todella nopeasti.
Ei kai auta kuin nauttia, ja katsoa minkälaisena sitä täältä sitten kesällä
kotiin lähdetään.
ps. Apropoo uudet harrastukset: Vaikka mie kuinka käyn
säännöllisen epäsäännöllisesti juoksemassa, ja olen kykenevä juoksemaan se
kympin ilman ongelmia, niin ilmeisesti se ei kerro mitään lihaskunnosta. Hiukan
otti koville tuo ensimmäinen jumppa tänään. California Workout ei ollutkaan
ihan niin rento ja aurinkoinen kuin mitä nimi antaa ymmärtää. Mukavaa se oli,
ei siinä mitään. Mutta miun edellisestä ryhmäliikuntatunnista on jo jokunen
vuosi aikaa, hieman oli hukassa miten pysytään askelsarjoissa mukana. Enkä mie
mitenkään ymmärrä, miten mie olen voinut näin surkealla rytmitajulla soittaa
yhdeksän vuotta pianoa! Siitä huolimatta miulla oli hauskaa, koska mie en vaan
yhtään jaksa välittää miten tyhmältä tai huonokuntoiselta mie näytän. Sekin on
asia, joka olisi jokin aika sitten luultavasti ollut toisin. Niin sitä ihminen
aikuistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti