Wienissä on se hyvä puoli, että jos pelaa korttinsa oikein, voi käydä suunnilleen kaikissa tärkeimmissä museoissa maksamatta yhtään pääsymaksua: useimmilla niistä on joka kuukausi yhtenä päivänä ilmainen sisäänpääsy, tai sitten niillä on aika ajoin joku erikoistarjouspäivä. Esimerkiksi tänään pääsi ystävänpäivän kunniaksi ilmaiseksi Leopold Museumiin katsomaan Klimtin ja Schielen tauluja. Ja rahoistaan tarkkoina opiskelijoina mentiin kaveriporukalla harrastamaan kulttuuria. Vaikka en mikään taiteen tuntija olekaan, niin kyllä mie tykkään tauluja katsella.
Museon jälkeen mentiin Stephansplatzille jakamaan ilmaisia haleja, oltiin askarreltu kyltit ja kaikki. Ihan vaan koska miksi ei. Tulipahan sitäkin sitten kokeiltua. Kovasti kiinnostettiin turisteja, ja saatiin haleja toisiltamme ja tuntemattomilta. Oli ihan hauskaa. Eikös se vähän ole koko Erasmuksen idea, että kokeillaan kaikkea uutta ja tehdään asioita, joita kotona ei ehkä tulisi tehtyä? Stephansplatzilta jatkettiin kahvilaan, kaikki tilasi teetä ja tarjoilija totesi että meillä on teekutsut.
Vindobona halusi nyt illalla varmistaa, ettei meiltä puutu jännitystä elämästä. Yhdeksän aikaan alkoi palohälyttimet laulaa koko talossa todella pahalla äänellä ja kovaa. Joensuun Norssissa lukion käyneenä ja näin ollen palo- ja pommihälytyksiin tottuneena ei yksi palohälytys paljon hetkauta, mutta onhan se aina yllättävää ja ihan pikkusen nostaa sykettä. Huomasin vaan, ettei täällä ihan hirveesti tiedoteta siitä, mikä on toimintaprotokolla tuollasessa tilanteessa. Maalaisjärjellä sitten päättelin että kokoontumispaikka on varmaan ala-aulassa, ja kävin katsomassa mikä siellä on meininki. Palomiessedät ajoivat asuntolan eteen, tarkistivat tilanteen ja laittoivat hälytyksen pois päältä. Että näin tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti