Juhannustanssit

Aika monena aikaisempana vuotena mie olen ollut juhannuksena joko a) töissä tai b) ulkomailla. Molemmissa tapauksissa minnuu on perinteisesti ottanut aavistuksen verran päähän, kun en ole päässyt mummolaan saunomaan, syömään ja tekemään keskiöistä kävelyreissua lähteelle tulevia sulhasia tervehtimään ja kukkia tyynyn alle poimimaan (lue: olemaan itikanruokana), niin kuin meillä on yleensä ollut tapana. Tänä vuonna mie olen ollut taas juhannuksen ulkomailla, mutta potutus on ollut minimaalista.

Siihen on yksi aivan looginen syy, ja sen voi tiivistää lukuun 12. Miulla on nyt jäljellä tasan tarkkaan kaksitoista päivää Wienissä vaihtarina, kuten miulle tänään yllättäen valkeni. Juhannuksia miulla on oletusarvoisesti jäljellä kohtalaisen monta enemmän.  Myös mummolaan saunomaan ja syömään mie voin mennä ihan milloin vaan, ja luultavasti näiden kahdentoista päivän jälkeen aion sen myös tehdä, tänäkin kesänä vielä useamman kerran. Mutta vaihtarina oleminen on tällä haavaa vähän now or never -tyyppinen tilanne.

Sitä paitsi, olinhan mie tavallaan juhannustansseissa. Koska oli juhannus, mie menin tanssimaan, ja miulla oli kukkamekko päällä. Tosin koska en ole koskaan ollut oikeissa juhannustansseissa, miun on vähän paha mennä sanomaan onko niissä normaalisti tapana tanssia salsaa ja bachataa. Eivätkä ne luultavasti ole latinoklubeilla, joissa taustalla näytetään valkokankaalla Copa Americaa (Meksiko-Ecuador), mutta kyllä se silti kivaa oli. Perusajatuksilla on periaatteessa ihan hyvä vastaavuus.

Ja sääkin on tällä hetkellä todella autenttinen ja juhannuspäivään sopiva, nimittäin ystävämme Esteri on tullut kylään ja vääntänyt hanat auki. Jos se nyt jotakuta siellä Suomessa lohduttaa, niin ei sitä hellettä ole täälläkään. Enää. (Mikä ei välttämättä sinällään ole ihan valtavan huono asia, mie olin ihan kuollut edelliset pari viikkoa.)