Viimeisiä viedään

Nyt on sitten torstai, ja huomisesta lukien miulla on enää viikko vaihtoa jäljellä. Tänään on viimeiset luennot ja harjoitukset, ensi viikolla neljä koetta ja sitten The End. Asuntolasta lähtö tulee jo aiemmin, ensi viikon tiistaina klo 10 pitää olla avaimet palautettu ja kamat pihalla. Onneksi ihana ystäväni ja hänen ihanat kämppiksensä ottavat kodittoman huomaansa muutamaksi yöksi. Pitänee ostaa niille joku lahjus siitä hyvästä.

Tänään aamulla kävin viimeistä kertaa jumpassa, herttainen vanhempi jumppaopettajatäti antoi meille ₺todistukset₺ ja pienet nallekarkkipussukat, ihan kuin oltaisiin oltu vielä koululaisia. Aurinko paistoi ja oltiin ulkona, ihan niin kuin koulussakin monesti vikoina päivinä tehtiin, niin että muutenkin tunnelma sopi teemaan. Tuli vähän haikea olo.

Sitten miun pitikin kasvaa taas aikuiseksi ja käydä pankissa sulkemassa itävaltalainen pankkitili. Ihan pikkuisen kirpaisi katsoa kun pankkivirkailija otti sakset ja napsautti miun pankkikortin kahtia. Se itävaltalainen pankkikortti oli silloin syksyllä jotenkin konkreettinen todiste siitä, että nyt mie jään tänne ulkomaille pidemmäksi aikaa. Mie olin niin ylpeä, että sain avattua sen tilin vaikka piti asioida saksaksi. Se kortti oli jotenkin symboli miun maahanmuuttajuudelle. Ja nyt se napsaistiin kahtia. Miulla ei enää ole pankkitiliä kahdessa maassa. Odottakaahan vaan, kun miun pitää taas tehdä muuttoilmoitus, eikä miulla ole enää osoitettakaan.

    

Mutta se siitä tällä erää. Miun oli oikeastaan tarkoitus lukea nyt tenttiin. Onneksi on vielä tunti tehokasta peliaikaa ennen luentoa…