Kieltäminen

Surun tai menetyksen käsittelemisessä on kuulemma viisi vaihetta: kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen. Mie huomaan olevani erittäin vahvasti kieltämisvaiheessa kotiinlähtökriisini käsittelemisessä.

Mie olin suunnitellut, että vaihdon lähestyessä loppuaan, mie alkaisin kirjoitella erilaisia kokoelmapostauksia, tyyliin Wienin must-see nähtävyydet ja parhaat kuppilat, tai x asiaa joita olen täällä ollessa tehnyt ensimmäistä kertaa. Mutta kun mie kiellän koko kotiinlähdön olemassaolon, miun aivot ei edes kykene hahmottamaan, kuinka monta viikkkoa siihen on aikaa. (Liian vähän. Sen verran mie tiedän.) Koko bloggaaminen on jäänyt, koska on ”ollut parempaa tekemistä”, suomeksi sanottuna on ollut kiire elää elämää ja nauttia täälläolosta vielä kun voi. Sama kohtalo on muuten ollut koulunkäynnillä.

Olen jo monta viikkoa puhunut, että pitäisi tehdä joku lista, mihin kokoaisi kaiken, mitä täällä ollessa vielä haluaa tehdä, mutta sekin on joutunut kieltämisen uhriksi. Toisekseen se lista käsittäisi aika pitkälle kaiken mitä mie olen viimeisen vajaan yhdeksän kuukauden aikana ehtinyt tekemään. Teletapit uudestaan, sanon minä. Matkamuisto-ostokset on jäänyt, miun on pitänyt ostaa kaikenlaista keittokirjaa ja kangaskassia, mutta kun. Kieltäydyn ymmärtämästä, että nyt olisi sen aika.

Mie tiedän että nyt kuulostaa siltä, että kotiinlähtö on suunnilleen yhtä houkuttelevaa kuin neulojen silmään tunkeminen, mutta ei se nyt niin mene. Totta kai miusta on kiva tulla kotiin perheen ja ystävien luo. Mutta. Entäs se perhe ja ne ystävät, jotka jäävät tänne tai palaa omiin kotimaihinsa? Tässä on kuitenkin vuoden verran ehditty kokea aika paljon, ja hitsauduttu yhteen samanlaisten kokemusten myötä, selvitty ongelmista ja eletty täysillä. Vaihtarina oleminen on kuitenkin aika intensiivinen kokemus, sen voi varmasti kuka tahansa vahvistaa, joka tämän myllytyksen on käynyt läpi.  

Yksi vaihtarikaveri oli jakanut somessa kuvan, jossa oli hyvä teksti. Siinä oli ensin kysymys: "Onko kivaa tulla kotiin Erasmus-vaihdosta?" Vastaus oli: "Ei. Tai siis on. Mutta ei." Voidaan siis turvallisesti olettaa, että ko. aihepiiri on muidenkin kohdalla vahvasti kaksipiippuinen juttu.

ps. Hyvänen aika sentään että täällä on kuuma! Kuka on ollut niin viisas ja keksinyt, että lukukausi loppuu vasta heinäkuun alkuun? Tai ehkä paremmin, kuka olettaa että joku muka jaksaa lukea johonkin tentteihin, kun ulkona on varjossakin melkein 30 astetta lämmintä??