Mies, kitara ja skottiaksentti

Eilen oli harvinaisen aktiviteettirikas päivä, varsinkin kun ottaa huomioon että edellisenä iltana oltiin taas salsaamassa ja miun kauneusunet jäi muutamia tunteja vajaaksi.

Heti aamupäivällä lähdin yhden asuntolakaverin kanssa käymään Schmetterlinghausissa, eli perhostalossa. Käytännössä se on samanlainen kuin Joensuun Botania, mutta täällä oli vaan yksi iso kasvihuone, ja kasvit eivät olleet niin trooppisia, vaan iso osa oli ihan tavallisia huonekasveja, sellaisia joita meidän mummolla on useampi huone täynnä. Ja nyt siis tarkoitan että tasan samoja lajeja, kyllä mie sen verran olen niitä kahdessakymmenessä vuodessa oppinut tunnistamaan.

Perhoset olivat tietysti nättejä, eivät olleet ihan niin värikkäitä kuin mitä odotin, mutta muutamia todella kauniita sinisiä siellä oli. Ainoa vaan, että se tropiikin vaikutelma oli joka tapauksessa havumetsävyöhykkeen kasvatille niin vakuuttava, että mie odotin puoliksi että jostain puusta kiemurtelee joku ällöttävä käärme. Käärmeet ovat pelottavia, piste.  Ja vielä kun lopuksi katsottiin dokumenttifilmi perhosten elämän vaiheista, joka sisälsi todella paljon lähikuvia ötököistä, miulla oli koko ajan sellainen tunne että jotain kipittelee miun paidan alla. Kaiken kaikkiaan oli silti ihan kiva paikka, mutta hintaan (opiskelijan sisäänpääsy 4,50) nähden aika pieni.  

Illalla yksi toinen tyttö asuntolasta oli kutsunut porukkaa, miut mukaan lukien, mukaan tuohon naapurin irkkupubiin istumaan iltaa ja kuuntelemaan livemusiikkia. Siellä esiintyi sellainen skotlantilainen nelikymppinen mies, joka soitti kitaralla akustista rockia, Stuart Neville nimeltään. Ja se oli tosi hyvä. Soitti monipuolista musiikkia, omia biisejä ja covereita, mm. Lykke Lin I Follow Riversin, ja se oli mahtavaa. Mutta jos nyt rehellisiä ollaan, niin lähtökohtaisesti jos yhdistetään mies, kitara ja skottiaksentti niin voidaan aika turvallisesti olettaa että mie olen myyty joka tapauksessa. En tiedä mikä siinä on, mutta mie vaan tykkään siitä skottiaksentista. Ja akustisesti kitaralla säestetystä musiikista.

Koska eilen tulin niin myöhään kotiin, että kämppis oli jo nukkumassa, en päässyt suihkuun pesemään tupakanlöyhkää hiuksista/ihosta, ja heräsin alle puoli tuntia sitten eikä enää ole järkeä mennä suihkuun kun kohta alkaa sauna. Se tarkoittaa sitä, että tunnin päästä mie olen kärppänä siellä, ja pyrin siihen että palatessani en enää lemua tuhkakupilta. Sitten miun on pakko pestä lakanat, joihin tämä syöpäkääryleiden aromi yön aikana miun nahkasta ystävällisesti siirtyi. Mie olen aivan satavarma, että miun keuhkot on täällä ollessa mustunut passiivisesta tupakoinnista enemmän kuin miun tähänastisen elämän aikana yhteensä. MIKSI täälläkin ei voi olla tupakointi kielletty baareissa ja klubeilla, että olisi mahdollista istua iltaa ja kuunnella livemusiikkia ilman että joutuu hengittämään sellaista roskaa? Varmaan olisi muuten niille esiintyjien äänillekin piirun verran edullisempaa, jos ei tarvitsisi laulaa niin että joka hengityksellä vetää keuhkoihin savut kymmenen eri ihmisen röökeistä. Ei miulla muuta.