Kevään merkkejä

Maaliskuu lähestyy puolta väliä, ja kevät alkaa pikkuhiljaa ilmoitella itsestään. Sinällään vähän hassua, kun ei sitä kunnon talvea ole täällä oikein ollutkaan. Kotonahan ensimmäinen kevään merkki on keväthanget ja jossain vaiheessa kinosten hupeneminen, mutta täällä kevät alkaa suoraan vähän Suomen mittakaavassa edistyneemmillä jutuilla. Niin kuin nyt vaikka krookuksilla, joita bongasin yhdestä puistosta aurinkoisesta kohdasta jo pari viikkoa sitten sunnuntaikävelyllä. Ei vissiin ole ihan vielä kotikulmilla ajankohtaista, mie olen saanut tietooni että Itä-Suomessa olisi tällä hetkellä loskakelit parhaimmillaan. Täällä taas alkavat puutkin aurinkoisissa paikoissa vihertää, silmuja ja hiirenkorvan alkuja saattaa hyvällä onnella bongata.

Eilen oli taas kevään tähän asti lämpimin päivä, veikkaisin että lähemmäs 15 astetta lämmintä, sää oli tosi mukava ja aurinko paistoi. Sen kyllä huomasi kun käveli Votivkirchen edessä olevan puiston ohi: opiskelijat olivat viereisistä yliopiston rakennuksista aika sankoin joukoin vaeltaneet luentojensa jälkeen sinne nurmikolle istuskelemaan ja nauttimaan auringosta. Itse avasin shortsikauden (tosin sukkahousuilla vielä toistaiseksi vahvistettuna), ja vallan mainiosti tarkeni kävellä kaupungilla takki auki. Myös terassikausi tuli korkattua, kun juotiin tandemkaverin kanssa teet yhden kahvilan terassilla.

Mutta kaikkein selvin kevään merkki tähän asti on se, että puistoihin alkaa tulla istutuksia. Miun henkilökohtaisen viitekehyksen mukaan nyt on vähän aikaista kesäkukille, mutta ilmeisesti täällä ollaan erimieltä. Ei sillä, kauniitahan ne ovat, kiva vaan kun niitä on, mutta olin todella yllättynyt, kun näin että Währinger Strassen laitaan oli jo istutettu orvokkeja. Eipä taida Suomessa juuri ennen äitienpäivää orvokkeja nähdä. Huomaa että nyt ollaan jonkin verran etelämmässä!