Jännä juttu, että kun jotain on kerran oppinut tietyllä
tavalla, saattaa olla tosi, tosi
hankala muuttaa ajatustapaa yhtäkkiä. Sen huomasi kyllä eilen Vertiefende Sprachkompetenzin luennolla,
kun puhuttiin kieliopista ja sijamuodoista.
Meillä oli sellainen tehtävä, missä opettaja pyysi etsimään
tekstistä nominaali-, pronominaali-, ja prepositionaalifraasit, ja määrittämään
missä sijamuodossa kukakin fraasi on. Saksassahan sijamuoto määräytyy monesti
esimerkiksi sen mukaan, mikä lauseenjäsen on kyseessä, minkä sijamuodon siihen
fraasiin liittyvä verbi tai adjektiivi vaatii, tai sen mukaan, mikä prepositio
sitä fraasia johtaa.
Joka ainoa ihminen, joka on ikinä elämässään opiskellut
saksaa koulussa tai kielikurssilla tai ihan missä vaan, on kuullut ne samat
prepositiorimpsut, jotka on ainakin miulla tatuoitu aivoihin jo vuosia sitten: aus, bei, mit, nach, seit, von, zu ja durch, für, gegen, ohne, um. Eka rimpsu
vaatii datiivin, toinen akkusatiivin. Helppo juttu, heti tietää mikä on
sijamuoto jos prepositionaalifraasissa on joku noista.
Yksi prepositionaalifraasi oli tyyppiä nach Hütteldorf (suomeksi Hütteldorfiin),
eli prepositio + paikannimi. Noniin, tietysti se on datiivissa, nach kuuluu siihen
datiiviprepositiorimpsuun. Pettämätön logiikka. Kun käytiin tehtävää läpi ja
opettaja kysyi tuon ko. fraasin sijamuotoa, tosi moni huikkasi nopeasti ja
itsevarmasti (mitä ei todellakaan tapahdu kovin usein tällä luennolla) että
datiivihan se on. Mutta kappas,
opettajapa oli eri mieltä, kuulemma kyseessä on akkusatiivi.
Siinä kohtaa meni miulta ja aika monelta muullakin
maailmankirjat ihan sekaisin. Opettajan selitys oli, että koska fraasi nach Hütteldorf vastaa kysymykseen mihin? eikä missä?, se vaatii akkusatiivin eikä datiivia, niin kuin monet muutkin
ns. vaihtoprepositiot. Mie ainakin ajattelin että mitä nakkia, minkä
ihmeen takia miulle on jo seitsemän vuoden ajan opetettu että nach vaatii AINA datiivin, jos se ei
edes ole totta? Miten on mahdollista, että mie oon opiskellut saksaa
yliopistotasolla kohta 2,5 vuotta, enkä edes tiedä että nach on vaihtoprepositio. Tuli ihan oikeasti vähän epätodellinen ja epävakaa olo - enkö mie ees tätä vertaa saksaa osaa? Enkä ollut ainoa. Useammastakin suunnasta
kuulin, kun joku mumisi ääneen sitä datiiviprepositiorimpsua, ja mietti että
kyllä se nach siellä on. Itekin
kelasin sen läpi monta kertaa mielessäni. Joku ihan suoraan sanoikin
opettajalle, että hei meille on kyllä opetettu toisin. Mutta opettaja piti
päänsä, eikä meillä oikein ollut valtuuksia ruveta kiistelemään äidinkielisen
opettajan kanssa, kun kaikille saksa on vieras kieli.
Kyllä huomasi että maailma järkkyi pienillä
saksanopiskelijoilla, se supinan ja kuhinan määrä oli aina vaikuttava. Ja
itselläkin oli oikeasti vähän epätodellinen olo, miten voi olla että meille on kaikille opetettu näin väärin.
Noh, luento jatkui normaalisti, ja niin kuin aina, meillä
oli kymmenen minuutin tauko puolentoista tunnin jälkeen ja sitten jatkettiin
vielä viimeiset kolme varttia. Tauon jälkeen opettaja ilmoitti, että nyt on
käynyt moka: kyllä se fraasi nach Hütteldorf
on kuin onkin datiivissa, eikä se nach
mikään vaihtoprepositio ole. Meille oli sittenkin opetettu koko ajan ihan
oikein. Melkein tunsi sen helpotuksen koko luentosalissa, kun maailma palasi
takaisin raiteilleen, ja saksan kielioppi oli taas yhden preposition verran
vakaampaa ja säännöllisempää.
Tarinan opetus: jos joku asia on niin hyvin opittu, että se
tulee suoraan selkärangasta, se on aika hankala oppia toisella tavalla tai
unohtaa kokonaan. Ja kielenopiskelijan
maailmaa voi ihan helposti järkyttää yhdellä pienellä prepositiolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti