Maailma järkkyi - hetkeksi

Jännä juttu, että kun jotain on kerran oppinut tietyllä tavalla, saattaa olla tosi, tosi hankala muuttaa ajatustapaa yhtäkkiä. Sen huomasi kyllä eilen Vertiefende Sprachkompetenzin luennolla, kun puhuttiin kieliopista ja sijamuodoista.

Meillä oli sellainen tehtävä, missä opettaja pyysi etsimään tekstistä nominaali-, pronominaali-, ja prepositionaalifraasit, ja määrittämään missä sijamuodossa kukakin fraasi on. Saksassahan sijamuoto määräytyy monesti esimerkiksi sen mukaan, mikä lauseenjäsen on kyseessä, minkä sijamuodon siihen fraasiin liittyvä verbi tai adjektiivi vaatii, tai sen mukaan, mikä prepositio sitä fraasia johtaa.

Joka ainoa ihminen, joka on ikinä elämässään opiskellut saksaa koulussa tai kielikurssilla tai ihan missä vaan, on kuullut ne samat prepositiorimpsut, jotka on ainakin miulla tatuoitu aivoihin jo vuosia sitten: aus, bei, mit, nach, seit, von, zu ja durch, für, gegen, ohne, um. Eka rimpsu vaatii datiivin, toinen akkusatiivin. Helppo juttu, heti tietää mikä on sijamuoto jos prepositionaalifraasissa on joku noista.

Yksi prepositionaalifraasi oli tyyppiä nach Hütteldorf (suomeksi Hütteldorfiin), eli prepositio + paikannimi. Noniin, tietysti se on datiivissa, nach kuuluu siihen datiiviprepositiorimpsuun. Pettämätön logiikka. Kun käytiin tehtävää läpi ja opettaja kysyi tuon ko. fraasin sijamuotoa, tosi moni huikkasi nopeasti ja itsevarmasti (mitä ei todellakaan tapahdu kovin usein tällä luennolla) että datiivihan se on.  Mutta kappas, opettajapa oli eri mieltä, kuulemma kyseessä on akkusatiivi.

Siinä kohtaa meni miulta ja aika monelta muullakin maailmankirjat ihan sekaisin. Opettajan selitys oli, että koska fraasi nach Hütteldorf vastaa kysymykseen mihin? eikä missä?, se vaatii akkusatiivin eikä datiivia, niin kuin monet muutkin ns. vaihtoprepositiot.  Mie ainakin ajattelin että mitä nakkia, minkä ihmeen takia miulle on jo seitsemän vuoden ajan opetettu että nach vaatii AINA datiivin, jos se ei edes ole totta? Miten on mahdollista, että mie oon opiskellut saksaa yliopistotasolla kohta 2,5 vuotta, enkä edes tiedä että nach on vaihtoprepositio. Tuli ihan oikeasti vähän epätodellinen ja epävakaa olo - enkö mie ees tätä vertaa saksaa osaa? Enkä ollut ainoa. Useammastakin suunnasta kuulin, kun joku mumisi ääneen sitä datiiviprepositiorimpsua, ja mietti että kyllä se nach siellä on. Itekin kelasin sen läpi monta kertaa mielessäni. Joku ihan suoraan sanoikin opettajalle, että hei meille on kyllä opetettu toisin. Mutta opettaja piti päänsä, eikä meillä oikein ollut valtuuksia ruveta kiistelemään äidinkielisen opettajan kanssa, kun kaikille saksa on vieras kieli.

Kyllä huomasi että maailma järkkyi pienillä saksanopiskelijoilla, se supinan ja kuhinan määrä oli aina vaikuttava. Ja itselläkin oli oikeasti vähän epätodellinen olo, miten voi olla että meille on kaikille opetettu näin väärin.

Noh, luento jatkui normaalisti, ja niin kuin aina, meillä oli kymmenen minuutin tauko puolentoista tunnin jälkeen ja sitten jatkettiin vielä viimeiset kolme varttia. Tauon jälkeen opettaja ilmoitti, että nyt on käynyt moka: kyllä se fraasi nach Hütteldorf on kuin onkin datiivissa, eikä se nach mikään vaihtoprepositio ole. Meille oli sittenkin opetettu koko ajan ihan oikein. Melkein tunsi sen helpotuksen koko luentosalissa, kun maailma palasi takaisin raiteilleen, ja saksan kielioppi oli taas yhden preposition verran vakaampaa ja säännöllisempää.

Tarinan opetus: jos joku asia on niin hyvin opittu, että se tulee suoraan selkärangasta, se on aika hankala oppia toisella tavalla tai unohtaa kokonaan.  Ja kielenopiskelijan maailmaa voi ihan helposti järkyttää yhdellä pienellä prepositiolla.