Eilen olin mukana ensimmäisessä virallisessa
Erasmus-opiskelijoille tarkoitetussa tapahtumassa, nimittäinkin
yliopistokierroksella ja siihen liittyvässä infossa plus iltaohjelmassa. Mie en
ollut mitenkään yli-innostunut, koska Erasmus-tyypeistä aika moni puhuu vain
englantia - ketään syrjimättä miusta jotenkin tuntuu että olisi kivempi, jos
saisi täällä ollessa puhua nyt vaan sitä saksaa. Sitähän mie tulin tänne
puhumaan, englantia saa kyllä puhua vaikka missä muuallakin.
Mie olin kuitenkin
väärässä, ja oikeasti siellä oli mukavaa. Okei, yliopistokierros oli lyhyt eikä
siinä tullut hirveästi uutta tietoa, ja infotilaisuus oli yhtä tyhjän kanssa,
kun mie jo suunnilleen tiesin mikä on Erasmus Student Network ja mitä se tekee.
Mutta se iltaosuus oli hauska! Kokoonnuttiin tuohon ihan lähelle (itse asiassa
samalle kadulle missä miun asuntola on) yhteen ravintolaan istuskelemaan ja
tutustumaan toisiimme. Siellä oli muutamia kilpailujakin järjestetty, vaikka ne
eivät ehkä ihan valtavasti auttaneetkaan tutustumaan ihmisiin. Siitä huolimatta
löysin sieltä yhden toisen käännöstieteen opiskelijan ja kolme saksalaista,
joitten kanssa istuskeltiin, juteltiin ja pelattiin pöytäfutista. Lopuksi
vaihdettiin koko porukalla puhelinnumeroita, että voidaan mennä yhdessä
perjantaina ESN:n tervetuliaisjuhliin.
Täällä ollessa olen kyllä huomannut, että harjoitus tekee
mestarin. Small talk ja juttelun aloittaminen tuntemattomien ihmisten kanssa on
aina ollut miulle hirveän vaikeaa, mutta täällä ollessa mie olen pakon
sanelemana alkanut pikkuhiljaa päästä käsiksi tähänkin taitoon. Eilen miun oli
jo todella paljon helpompi avata suuni, esitellä itseni ja alkaa jutella
ihmisten kanssa siellä yliopistokierroksella ja kuppilassa. Ihan alkuaikoina
miun oli myös hirveän vaikeaa pyytää ihmisiltä yhteystietoja tai kysyä uusia
tuttavuuksia kahviseuraksi, mutta sekin on kerta kerralta helpompaa. Ehkä tämä
tarkoittaa sitä, että olen jo onnistunut löytämään itelleni vähän sitä
rohkeutta, mitä mie täältä tulin hakemaan.
Tänään sain taas ihan kunnon keskusteluharjoitusta, kun
kävin kahvittelemassa yhden wieniläisen tuttavan kanssa, jonka tapasin kaverin
kautta jo viimeksi täällä reissatessani. Helposti pari tuntia vierähti
teekannullisen äärellä kaiken maailman asioista jutellen. Jotenkin sen kyllä
huomaa, että Itävallan saksa kuulostaa myös oikeaoppisesti, ei pelkästään
murteella puhuttuna ihan pikkuisen erilaiselta kuin Saksan saksa, mutta ei
miulla ainakaan ollut mitään ymmärtämisongelmia. Ja kovasti siellä vakuuteltiin,
että miekin tulen ymmärretyksi, vaikka kyllä mie vieläkin välillä aika pahasti
sönkötän.
Vaikka mie olen ollut täällä vasta kaksi viikkoa, niin mie
uskon, että jotain parannusta kielitaidossa on jo parantunut. Muutamia
käytännöllisiä fraaseja on siirtynyt passiivisesta osaamisesta aktiiviseen
käyttöön, ja puheeseen on aivan sataprosenttisen varmasti tullut jo lisää
itsevarmuutta. Mie en enää pelkää virheitä joka kerta kun avaan suuni, vaan
tiedän että minnuu kielioppimokista huolimatta ymmärretään. Miun kielioppimokat
ovat sitä paitsi tässä vaiheessa muutenkin sellaisia, etteivät ne sumenna tai
muuta viestiä sen suuremmin. Ja kunhan tässä aikaa kuluu, on odotettavissa,
että niiden määräkin vielä vähenee.
Lopuksi voin ilokseni todeta, että eilen illalla oli se
suuri hetki, kun miusta tuntui ensimmäistä kertaa täällä ollessa kotoisalta. En
osaa tarkemmin eritellä syitä siihen, luultavasti niitä oli monia, enkä edes
selittää minkälainen se kotoisa tunne oli, mutta joka tapauksessa mie jotenkin
huomasin kävellessäni sieltä kuppilasta takaisin asuntolalle, että miehän
tunnen tämän lähiseudun jo aika hyvin enkä ole enää ihan eksyksissä koko ajan
ja että miehän viihdyn oikeasti täällä. Ehkä siinä oli myös takana se, että
miulla oli ollut mukava ilta, ja että tällä viikolla on tiedossa paljon
muutakin kivaa. Oli miten oli, Wieniin kotiutuminen on virallisesti alkanut!
ps. Kannatti pyörähtää yliopistolla tänään - Die Presse ja Der Standard olivat jakamassa ilmaisia näytelehtiä, ja sain vähän iltalukemista. Näistä saattaa vahingossa vaikka oppia jotain. Luultavasti ainakin hyödyllisempää sanastoa kuin miun normaaleista iltalukemisista: metrossa jaettavista ilmaislehdistä ja Nora Robertsin hömppäromaanista...
ps. Kannatti pyörähtää yliopistolla tänään - Die Presse ja Der Standard olivat jakamassa ilmaisia näytelehtiä, ja sain vähän iltalukemista. Näistä saattaa vahingossa vaikka oppia jotain. Luultavasti ainakin hyödyllisempää sanastoa kuin miun normaaleista iltalukemisista: metrossa jaettavista ilmaislehdistä ja Nora Robertsin hömppäromaanista...