Bis bald, Wien!

Koska tämä on jo kolmas kerta, kun yritän tehdä samaa päivitystä puhelimella, nyt tulee suunniteltua lyhyempi versio:


Eli kentällä ollaan, kone oottaa ulkona ja koneeseen päästään n. 10 minuutin päästä. yllättävän pirteänä ottaen huomioon että menin nukkumaan yhdeltä ja heräsin klo 4.50. Olin tosi ajoissa joo, ja jouduin oottamaan että baggage drop aukeaa, mutta mielummin niin kuin että ois ollu jotain ikäviä ylläreitä tänne tullessa ja oisin jäänyt kyydistä.


Oon innoissani, että pääsen käymään kotona, mutta samaan aikaan mie oon ilonen että tulen vielä takaisin - tuntuu että vielä on paljon näkemättä ja kokematta. Kyllä harmittaisi lähteä helmikuussa kotiin, niin kuin nää miun ystävät.


Aha, nyt kuulutetaan portille. Bis bald, Wien! Minä palaan vielä!

Loma lähenee

Nyt on kuulkaas sellainen tilanne, että kaksi päivää enää niin minä lähden Pohjois-Karjalaan ja vaihdan farkut verkkarihousuun, toivottavasti myös takin paksumpaan ja korkkarit toppakenkiin.

Sellaisen ehkä viikon olen jo ollut enemmän tai vähemmän täpinöissäni, ostellut tuliaisia (ja syönyt tuliaissuklaat ja joutunut ostamaan uudet - kolmesti) ja suunnitellut pikkuhiljaa mitä pitää ottaa mukaan. Koska vaikka täällä on kuinka kivaa, kyllä se on mukava välillä käydä kotonakin.  

Niin se oli silloinkin, kun muutin Tampereelle: ihan alussa ei ollut yhtään kivaa jäädä sinne yksin, ihan niin kuin tänne lähtiessä oli tippa linssissä ja vähän suru puserossa. Sitten oli hienoa mennä käymään kotona, mutta kun Tampereella oli jo kavereita ja arki pyöri ilman suuria ponnisteluja, oli kiva tulla takaisinkin. Näin mie oletan että käy myös nyt loppiaisena, ihan varmasti on kiva tulla sitten joulun jälkeen taas kattomaan, mitä seikkailuja ensi vuoden puolella odottaa.

Matkalaukku on jo otettu kaapista ja sellaiset tavarat, joita en nyt enää tarvitse, odottavat jo siellä laukussa perjantaita. Tänään mie menen vielä kavereiden kanssa oopperaan, ja huomenna ja torstaina on koulua aamusta iltaan, eli voidaan varmaan sanoa että tämä viikko menee varmaan aika nopsaan.

Ja mikä parasta: enää kahdeksan yötä jouluun!

13 Wienin joulumarkkinat paremmuusjärjestyksessä

Nyt kun alkaa tuo joululoma ja kotiin lähtö häämöttää, niin on aika epätodennäköistä, että enää kauhean monilla markkinoilla ehdin käymään. Siksipä juuri nyt on oikea aika katsoa, mitkä olivat parhaat ja mitkä eivät niin sykähdyttäneet. Tämä on sitten sataprosenttisen subjektiivinen ja täysin epätieteellinen listaus, joku muu voi hyvinkin olla ihan erimieltä.

13. Wiener Christkindlmarkt am Rathausplatz

Valaistus on komea, mutta aina täynnä turisteja ja muutenkin liian paljon porukkaa.

12. Altwiener Christkindlmarkt, Freyung

Oikein, oikein perinteinen joulutori, mutta koska ei muuten jäänyt oikein mieleen, niin sijoitus on sen mukainen.

11. Weihnachtsmarkt Am Hof

Vähän sama tilanne kuin edellisessä, en muista oikein muuta kuin että perus kiva oli, ja sen että kastanjoita syötiin täällä, ja että niissä oli hinta-laatu -suhde kohdallaan.

10. Weihnachtsmarkt, Mariahilferstraße

Vain muutama hassu koju, mutta lasketaan silti. Ostin langoksen, hyvä oli, siitä pisteitä.

9. Stephansplatz

Ihan perusmukava, aika vähän kojuja, mutta tärkeimmät löytyy. Ei mitenkään erityisen sykähdyttävä mutta ei huonokaan. Ihan kiva, sanoisi Jorma Uotinen.

8. Weihnachtsdorf Altes AKH

Toinen perusmukava, mutta menee ohi , koska kojuja on enemmän ja Campuksen puistossa siellä puitten lomassa on kiva tunnelma. Ja muksuille tarkoitetut karusellit ja maailmanpyörät valoineen tuo lisäväriä.

7. Winterzauber im MuseumsQuartier

Ei ihan perinteiset joulumarkkinat, mutta komeat valoinstallaatiot. Uskomatonta mitä kaikkea vuo luoda, kun on pari projektoria ja valkoinen rakennus. Ja inkivääri-hunajapunssi oli hyvää!

6. Adventsmarkt vor der Karlskirche

Tosi paljon kojuja, ja oikein mukava tunnelma. Paljon hienoja käsintehtyjä tuotteita. Bonusta lapsille tarkoitetusta leikkipaikasta, missä sai peuhata heinissä.

5. Kultur- und Weihnachtsmarkt Schloss Schönbrunn

Valtavan paljon bonusta tunnelmasta ja paikasta: valaistu linna ja iso joulukuusi on tosi näyttäviä!

4. Weihnachtsdorf Schloss Belverdere

Jälleen kerran valaistus oli upea, erityisesti linnan edessä olevan lammen koristelu ja tähden muotoiset valot siellä vedessä vievät pisteet kotiin.

3. Weihnachtsdorf Maria-Theresien Platz

Mukavasti kojuja, kelpo punssia, mutta kaikkein parasta oli ne punaiset kengänmuotoiset mukit!

2. Weihnachtszauber am Wilhelminenberg

Rehellisesti sanottuna kojut on aika köykäisiä ja niitä on vähän, mutta Baumkuchen oli hyvää. Paikan listan kärkipäässä tämä tori ansaitsi, koska siellä esiintynyt musiikkiyhtye oli hauska, ja koska näköala Wilhelminenbergin kukkulan päältä Wieniin oli niin käsittämättömän upea. Suosittelen ihan vaan jo sen takia!

1. Weihnachtsmarkt am Spittelberg

Ihanilla pikkukujilla ihania kojuja, ei yleisesti otten mitään tusinakrääsää vaan nättejä käsintehtyjä tuotteita. Viikolla jos menee ja mielellään joulukuun alkupuolella niin ei edes ole ruuhkainen, vaan saa ihan rauhassa katsella. Juuri oikeanlainen joulumarkkinatunnelma! 

Voisi sanoa, että tässä on ihan hyvä otanta kaikista Wienin joulumarkkinoista. Kaikki tärkeimmät taitaa olla mukana. Oikeastaan aika hitsin monilla markkinoilla sitä onkin tullut kuukauden aikana käytyä... 

Maailma järkkyi - hetkeksi

Jännä juttu, että kun jotain on kerran oppinut tietyllä tavalla, saattaa olla tosi, tosi hankala muuttaa ajatustapaa yhtäkkiä. Sen huomasi kyllä eilen Vertiefende Sprachkompetenzin luennolla, kun puhuttiin kieliopista ja sijamuodoista.

Meillä oli sellainen tehtävä, missä opettaja pyysi etsimään tekstistä nominaali-, pronominaali-, ja prepositionaalifraasit, ja määrittämään missä sijamuodossa kukakin fraasi on. Saksassahan sijamuoto määräytyy monesti esimerkiksi sen mukaan, mikä lauseenjäsen on kyseessä, minkä sijamuodon siihen fraasiin liittyvä verbi tai adjektiivi vaatii, tai sen mukaan, mikä prepositio sitä fraasia johtaa.

Joka ainoa ihminen, joka on ikinä elämässään opiskellut saksaa koulussa tai kielikurssilla tai ihan missä vaan, on kuullut ne samat prepositiorimpsut, jotka on ainakin miulla tatuoitu aivoihin jo vuosia sitten: aus, bei, mit, nach, seit, von, zu ja durch, für, gegen, ohne, um. Eka rimpsu vaatii datiivin, toinen akkusatiivin. Helppo juttu, heti tietää mikä on sijamuoto jos prepositionaalifraasissa on joku noista.

Yksi prepositionaalifraasi oli tyyppiä nach Hütteldorf (suomeksi Hütteldorfiin), eli prepositio + paikannimi. Noniin, tietysti se on datiivissa, nach kuuluu siihen datiiviprepositiorimpsuun. Pettämätön logiikka. Kun käytiin tehtävää läpi ja opettaja kysyi tuon ko. fraasin sijamuotoa, tosi moni huikkasi nopeasti ja itsevarmasti (mitä ei todellakaan tapahdu kovin usein tällä luennolla) että datiivihan se on.  Mutta kappas, opettajapa oli eri mieltä, kuulemma kyseessä on akkusatiivi.

Siinä kohtaa meni miulta ja aika monelta muullakin maailmankirjat ihan sekaisin. Opettajan selitys oli, että koska fraasi nach Hütteldorf vastaa kysymykseen mihin? eikä missä?, se vaatii akkusatiivin eikä datiivia, niin kuin monet muutkin ns. vaihtoprepositiot.  Mie ainakin ajattelin että mitä nakkia, minkä ihmeen takia miulle on jo seitsemän vuoden ajan opetettu että nach vaatii AINA datiivin, jos se ei edes ole totta? Miten on mahdollista, että mie oon opiskellut saksaa yliopistotasolla kohta 2,5 vuotta, enkä edes tiedä että nach on vaihtoprepositio. Tuli ihan oikeasti vähän epätodellinen ja epävakaa olo - enkö mie ees tätä vertaa saksaa osaa? Enkä ollut ainoa. Useammastakin suunnasta kuulin, kun joku mumisi ääneen sitä datiiviprepositiorimpsua, ja mietti että kyllä se nach siellä on. Itekin kelasin sen läpi monta kertaa mielessäni. Joku ihan suoraan sanoikin opettajalle, että hei meille on kyllä opetettu toisin. Mutta opettaja piti päänsä, eikä meillä oikein ollut valtuuksia ruveta kiistelemään äidinkielisen opettajan kanssa, kun kaikille saksa on vieras kieli.

Kyllä huomasi että maailma järkkyi pienillä saksanopiskelijoilla, se supinan ja kuhinan määrä oli aina vaikuttava. Ja itselläkin oli oikeasti vähän epätodellinen olo, miten voi olla että meille on kaikille opetettu näin väärin.

Noh, luento jatkui normaalisti, ja niin kuin aina, meillä oli kymmenen minuutin tauko puolentoista tunnin jälkeen ja sitten jatkettiin vielä viimeiset kolme varttia. Tauon jälkeen opettaja ilmoitti, että nyt on käynyt moka: kyllä se fraasi nach Hütteldorf on kuin onkin datiivissa, eikä se nach mikään vaihtoprepositio ole. Meille oli sittenkin opetettu koko ajan ihan oikein. Melkein tunsi sen helpotuksen koko luentosalissa, kun maailma palasi takaisin raiteilleen, ja saksan kielioppi oli taas yhden preposition verran vakaampaa ja säännöllisempää.

Tarinan opetus: jos joku asia on niin hyvin opittu, että se tulee suoraan selkärangasta, se on aika hankala oppia toisella tavalla tai unohtaa kokonaan.  Ja kielenopiskelijan maailmaa voi ihan helposti järkyttää yhdellä pienellä prepositiolla.

14 syytä miksi Wien on älyttömän kaunis kaupunki

Koska Itävallassa on tänään pyhäpäivä (Maria Empfängnis, Marian hedelmöittyminen - siinä on asiat edennyt nopeasti!), eikä yliopistolla järjestetä tietenkään opetusta, miulla oli vähän ylimääräistä aikaa, ja tässä on tulos.

Inspiroiduin BuzzFeedin kuvakoosteesta nimeltä 40 kuvaa, jotka näyttävät kuinka kaunis Wien on, ja päätin tehdä oman kuvakoosteen. Tässä miun listassa on tosin vähän maanläheisempi ja arkisempi lähestymistapa: ajatuksena oli kerätä syitä, millaiset joka ainut päivä kaupungilla kävellessä vastaan tulevat asiat ja yksityiskohdat tekevät Wienistä kauniin kaupungin. Kuvat on koottu tänään kävelylenkillä tässä ihan lähimaastossa, koko ajan pysyin varmasti alle kilometrin päässä asuntolasta.

1. Historialliset rakennukset ja kirkot

Tämä on vähän itsestäänselvä: joka puolella Wieniä on palatseja ja muita historiallisia rakennuksia tai kirkkoja, jotka näyttää kutakuinkin tältä. Kyllähän noita kelpaa katsella.

2. Wienin kadut

Kadut näyttää monesti tältä. Maria-Treu-Gasse ja Laudongasse (alias Kotikatu) noin nyt alkajaisiksi.

3. Metroasema

Tämä on metroasema. Sanotaanko näin että en ehkä ihan odottanut tätä kun matkustin ekaa kertaa U-kutosella. Ja mikä parasta - tosi moni U6-linjan metroasemista näyttää ihan samalta.

4. Rakennustaide

Joka kadulla on ainakin yksi rakennus, jossa on joku tämän tyyppinen isompi koriste

5. Kiemurat ja koristeet

Ja näitä on sitten joka lähtöön. Koska ehkä suunnilleen puolet Wienin rakennuksista on koristeltu tähän tapaan, ja suurin osa niistä on ihan tavallisia asuinrakennuksia, missä ihmiset oikeasti asuu.

6. Yksinkertaiset kuviot

Aina ei tarvitse olla edes monimutkaisia kiemuroita - yksinkertainenkin voi olla kaunista

7. Naamat

Yllättävän monen rakennuksen koristeluun kuuluu jonkun nassu, joskus se naama voi olla myös enkelin tai leijonan. Ja joskus on vedettävä ilmeellä.

8. Sisäänkäynnit

Ovien ympäriltä löytää monesti koristeita, vaikka muu rakennus olisikin hyvin simppeli.

9. Kalterit

Wienissä, niin kuin missä tahansa muussakin suurkaupungissa, on joskus syytä panostaa turvallisuuteen katutasossa. Mutta kalteritkin voi toteuttaa kauniisti ja tyylillä.

10. Tekstuuri

Suurin osa taloista on rapattu sileäksi, mutta joissain näkyy tiilipintaa tai teksturoitua rappausta. Vaikka nämä esimerkit on jo aavistuksen rapistuneita, miusta ne on kuitenkin aika kauniita.

11. Luova arkkitehtuuri

Joskus arkkitehdeillä on välähtänyt, ja tuloksena on ollut jotain tämän kaltaisia erikoisuuksia.

12. Rakennusten nimeäminen

Jos rakennuksessa pitää majaa esimerkiksi koulu tai se on muuten tarpeen nimetä, sekin pitää tehdä kaupungin tyyliin ja henkeen sopivasti.  Valurautakirjaimet ja sopivan vanhahtava kirjasintyyppi niin avot.

13. Kadunnimikyltit

Niitä on joka tapauksessa joka puolella, joten niistäkin voi tehdä kerralla kivan näköisiä

14. Pastellivärit

Wienissä on ihan ok maalata rakennus smurffinsiniseksi, mintunvihreäksi, sitruunankeltaiseksi tai marjapuuron punaiseksi. Täällä ne kaikki elävät ihan sulassa sovussa vaaleiden rakennusten ja toistensa vieressä.

Että näin. Vaikka mie olen maalaistyttö henkeen ja vereen, eikä missään ole niin kaunista kuin keskellä korpea, niin kyllä sitä kauneutta löytyy kaupungistakin vaikka millä mitalla. Pitää vain osata katsoa.  

Tuplajuhlat

Oppala, on vissiin taas pitänyt olevinaan vähän kiirettä kun on matkapäiväkirjan pitäminen jäänyt vähän vähälle. Mutta tässäpä sitten viikonlopun kunniaksi vähän päivitystä…

Sunnuntaina suomalaisten joulumarkkinoiden jälkeen meillä oli asuntolassa leipomisilta, leivottiin joulukeksejä pikkujouluja varten. Tänä vuonna asuntolassa juhlitaan Vindobachtenia (Haus Vindobona + Weihnachten eli joulu = Vindobachten) kolmeen eri otteeseen, eli meillä neloskerroksessa juhlittiin tällä viikolla, ensi viikolla on seiskakerroksen pikkujoulut ja sitä seuraavalla viikolla vitosen. Ja yhteisvoimin leivottiin siis monen sorttisia pikkuleipiä, marmeladisilmällisiä, valkosuklaakuorrutteisia ja lebkucheneita. Hyviä tuli, vaikka itse sanonkin. Samalla leikeltiin myös lumihiutaleita koristeeksi.

Keskiviikkoiltana koristeltiin meidän keittiö niillä lumihiutaleilla ja jouluvaloilla. Lopputulos oli aika makea ja sai paljon kehuja.

Torstaina oli sitten itse juhlat, itse olin töissä alkuillan juomatiskillä ja lähdin ajoissa nukkumaan, oli nimittäin luento seuraavana aamuna. Ei kehdannut kauhean kauan kukkua. Paljon oli porukkaa, ja ainakin kämppis, joka oli paljon pitempään, sanoi että tunnelma oli tosi hyvä ja että hauskaa oli. Ei sillä, hauskaa oli itellänikin sen minkä olin.

Perjantaina eli eilen käytiin illalla yhden ystävän kanssa taas yksillä joulumarkkinoilla, tällä kertaa Schönbrunnissa. Oikein mainiot oli, tunnelma oli hyvä ja koska ne markkinat oli siinä linnan edessä, ne olivat myös esteettisesti hyvin miellyttävät. Syötiin sokerissa paahdettuja pähkinöitä, sellaisia en ollut koskaan maistanut mutta saatan kyllä syödä toistekin, hyviä oli.

Joulumarkkinoilla on tietysti aina sen punssipuolen lisäksi syötävääkin, ja nyt olen jo muutamaan erikoisuuteen niiden pähkinöiden lisäksi tutustunut. Pari viikkoa sitten söin niitä paahdettuja kastanjoita, nekin oli muuten hirvittävän hyviä. Maistuivat jännästi vähän pähkinän ja perunan risteytykselle. Se ehkä jotenkin selittää, miksi ne kastanjanpaahtajat myy samalla kojulla aina erilaisia paistettuja perunoita. (Jotka muuten on myös hyviä, alkutalvesta nappasin kerran ohi kulkiessani mukaan evääksi annoksen Bratkartoffeleita, eli sellaisia isohkoja perunalohkoja tai -palasia, jotka on paistettu ja siihen päälle laitettu ihan ripaus suolaa.) Ruokatarjonnassa näkyy myös naapurimaiden vaikutus, koska unkarilaista Langosta saa eri muodoissa myös joka joulutorilta, tänään söin yhden Mariahilfin joulutorilla samalla kun kävin kaupoilla. Langos on sellainen uppopaistettu taikinaympyrä, vähän niin kuin pelkkää lihapiirakkataikinaa, johon monesti sivellään sitten vielä murskattua valkosipulia tai valkosipulijauhetta. Kerran söin sellaisen Budapestissa, ja tykkäsin kovasti, siksi halusin ehdottomasti maistaa ovatko ne täällä yhtä hyviä. Olihan ne, superrasvaisia ja aika täyttäviä, mutta maistuvia.

Muita joulumarkkinoiden erikoisuuksia on monesti erilaiset leivän sisässä tarjottavat keitot, valtavan kokoiset Krapfenit (Eli sokerimunkit, ja kun sanon valtavat niin tarkoitan sitä ihan tosissaan, vauvan pään kokoiset on ihan normaaleja - kuka sellaisen jaksaa syödä?) ja erilaiset Brezelit, suklaalla tai muulla kuorrutuksella tai ilman. On tietysti vielä paljon muutakin, mutta nämä on sellaisia jotka miulle on jäänyt mieleen.

Jouluteemasta puheen ollen, tänään on Itävallassa Nikolaustag. Nikolauspäivänä lapset saavat jo jotain pieniä lahjoja, osittain siksi että jaksavat odottaa varsinaisia lahjoja jouluun asti. Nikolaus tai Nikolo näyttää muuten vähän joulupukilta, vanha setä ja valkoinen pitkä parta, mutta sillä on piispan vaatteet. Se sitten jättää kilteille lapsille jotain pientä, suklaata ehkä. Tuhmat lapset eivät saa lahjoja, vaan Nikolauksen seurana olevat Krampukset säikyttelevät niitä. Krampukset näyttävät vähän demonisilta, niillä on sarvet ja ne liikkuvat ilmeisesti monesti Nikolauspäivän aattoiltana.

Mie vähän tuumailin, että ehkä mie näkisin Nikolauksen tänään kaupoilla käydessäni, mutta eipä tullut vastaan. Sen sijaan Gerngrossin tavaratalon edessä oli ilmeisesti Christkind tervehtimässä jouluostoksille tulijoita. Olen tainnut jo mainita, että täällä joululahjoja ei tuo joulupukki, vaan Christkind, mutta kyllä se pukkikin täällä mainoksissa ja joulukorteissa sun muissa aikalailla samalla tavalla seikkailee kuin muuallakin.

Miulla on tänään suomalaisena vaihtarina tuplajuhla, koska Nikolauspäivän lisäksi mie ajattelin tänään juhlistaa itsenäisyyspäivääkin. Itävaltalaiset ja suomalaiset perinteet yhdistyvät tänään illalla iloisesti, kun katson netistä livenä linnanjuhlia niin kuin kaikki muutkin suomalaiset, mutta samalla mutustan itävaltalaisia lebkucheneita. Vitsi ne on muuten hyviä.

Hyvää Nikolauspäivää ja hyvää itsenäisyyspäivää!

(ps. Enää 18 yötä jouluun. Miten tää syksy menikin näin nopeasti???)  

Suomalaiset joulumarkkinat

Tänään on 1. adventtisunnuntai, ja sopivasti juuri tänään järjestettiin suomalaiset joulumyyjäiset lähellä Wieniä, Klosterneuburgissa. Näihin pirskeisiin sain kutsun yliopiston kv-toimiston kautta, se lähetettiin kaikille suomalaisille vaihtareille. Sain jopa houkuteltua pari kaveriani mukaan, kaksi puolalaista ystävää lähtivät uteliaisuudesta tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin.

Eihän se reissu tietenkään mennyt ihan niin kuin Strömsössä, vaikka kuinka hyvin olin reitin sun muut suunnitellut. Meidän oli tarkoitus mennä ensin ratikalla yhteen paikkaan, ja vaihtaa siellä bussiin. Oltiin sovittu tapaaminen klo 11, mutta odoteltiin aika kauan muutamia muita, joiden piti tulla myös mukaan. Myöhemmin selvisi, että ne unohtivat ilmoittaa etteivät olekaan tulossa. Niinpä myö odottelun takia myöhästyttiin siitä ratikasta, jolla meidän alun perin piti mennä. Noustiin sitten seuraavaan samaa linjaa menevään ratikkaan, mutta se ei mennytkään sinne asti, minne meidän piti päästä, vaan jouduttiin hyppäämään pois paljon aiemmin kuin piti. Tässä vaiheessa oltiin jo myöhästytty siitä bussista, jota mie alun perin suunnittelin. Mutta jatkettiin sitten metrolla eteenpäin, ja päästiin onneksi sitten seuraavaan oikeaan suuntaan menevään bussiin.  Eli loppu hyvin kaikki hyvin, perille päästiin!

Klosterneuburgissa oli jo ihan erinäköistä kuin Wienissä. Kyseessä on sellainen pikkukaupunki, ehkä tosi karkeasti arvioituna suunnilleen jotain Kiteen kokoluokkaa. Mutta ulkonäöltään se ei kyllä todellakaan ollut mitään Kiteen tapaistakaan. Sää oli todella harmaa, mutta kaupunki itse oli aika viehättävä, sellainen vähän vanhan näköinen. Ja siellä oli myös joku hieno palatsi, varmaan sekin jotain Habsburgien peruja, pitäisi perehtyä vähän tarkemmin. Toisaalta voisi nimen perusteella ajatella, että siellä olisi jossain mahdollisesti ainakin jossain vaiheessa ollut myös luostari, mutta mitään faktatietoa miulla ei kyllä ole.

Itse myyjäiset olivat sellaisessa rakennuksessa, joka jossain määrin muistutti seurakuntataloa, ainakin miulle tuli välittömästi Tuupovaaran seurakuntatalo mieleen. Paljon isompi se kyllä oli. Mutta ainakin samalla tavalla siinä oli aula, iso sali ja sen salin vierustalla sitten pienempiä tiloja. Isossa salissa oli keskellä pöytiä rivissä, mihin sai istua nautiskelemaan kahvion herkkuja, ja salin reunoilla oli kaikenlaista suomalaista myytävänä.

Oli herkkupuoti, missä oli karkkia ja suklaata, siellä oli Fazerin karkkeja ja salmiakkia joka lähtöön. Pakko oli ostaa itsellenikin vähän salmiakkia. Olihan se vähän hintavaa, mutta toisaalta sellainen Halvan Salmiakkiruutu -laatikko maksoi kolme euroa, lentokentällä samanlainen maksoi ehkä 20 senttiä vähemmän.  Toisella pöydällä oli sitten ihan ruokatarpeita, eli montaa sorttia ruisleipää, juhlamokkaa, siirappia, dominokeksejä, siirappia, ruisjauhoja ja sitä rataa. Ruisleipäkin vähän houkutteli, varsinkin se jälkiuunileipä. Mutta en sitten raaskinut, kun meen kotiin 19 päivän päästä. Täällä on kyllä ruisleipää, mutta se on samanlaista kuin Fazerin Ruis-Real. Ehkä mie saan kotona ihan tavan ruisleipää. (Vinkkinä kotiväelle, kun nyt kuitenkin ostatte leipää kotiin, niin esim. Ruispalat tai ehkä Ilomantsin leipomon vai kenen se nyt olikaan Ruiseväs ois reilun parin viikon päästä aika kova sana! Ja se makaronilaatikko!)

Pitihän se maistella jotain myös paikan päällä. Mie ja kaverit syötiin kaikki karjalanpiirakat munavoilla, oli niin hyvää että tuli suorastaan vähän koti-ikävä. Ja joulun kunniaksi syötiin myös joulutortut. Ne eivät ollut ihan niin hyviä, olivat jo pikkusen kuivahtaneita, mutta kyllä nekin asiansa ajoi. Kavereille maistui myös, varsinkin piirakat saivat kehuja.

Pakko muuten sanoa, että tunnelma oli ihan kohdallaan. Ne myyjäiset oli St. Pöltenin suomalaisen kouluyhdistyksen järjestämät, ja se kyllä välittyi, tunnelma oli ihanan kotoisa. Just sellainen kuin koulun joulujuhlissa tai myyjäisissä on aina miunkin kouluaikoina ollut.  

Tässä voisi tietysti ajatella, että mitäs hittoa mie suomalaisissa joulumyyjäisissä tein, itävaltalaisesta kulttuuristahan mie tulin tänne oppimaan. Mie oon silti sitä mieltä, että mie oon täällä yhteensä yhdeksän kuukautta - ei se kulttuurin oppiminen siihen kaadu, jos mie yhden parituntisen ajan nautin siitä että joka puolella on suomalaisia ja puhutaan suomea. Ja syön yhden karjalanpiirakan. Kuitenkin nyt alkaa olla joulunalusaika, ehkä silloin on ihan normaalia vähän kaivata omia perinteitä ja tuttuja ruokia. Ihan selvästi aika monella ulkosuomalaisella on sama tilanne, aika hyvin tuntui kauppa myyjäisissä käyvän.

Ensi viikolla sitten taas itävaltalaista kulttuuria, vielä on monet joulumarkkinat käymättä!

Avaruusmatkalla

Täällä Wienissä olen tehnyt aika monta asiaa ensimmäistä kertaa elämässäni. Näin elämäni ensimmäisen baletin, söin ekaa kertaa kastanjoita ja monta muuta juttua. Tällä viikolla näin myös elämäni ensimmäisen IMAX-leffan.

Meillä on asuntolassa kulttuurivastaavat, jotka järjestävän suunnilleen kerran kuukaudessa asukkaille yhteisiä käyntejä konsertteihin, näyttelyihin ja muihin kulttuurijuttuihin, ja tässä kuussa vuorossa oli elokuvateatteri. Käytiin kattomassa Interstellar, aika uusi leffa, joka sattui olemaan juurikin tällainen megaisolta kankaalta näytettävä IMAX-elokuva. Joensuussa ei ole IMAX-teatteria, Tampereella en ole koskaan käynyt elokuvissa ja muutenkaan en ollut koskaan nähnyt tuolla tekniikalla esitettävää leffaa. Varsinkin kun tuo Interstellar on avaruuteen sijoittuva tieteiselokuva, jossa on paljon hienoja erikoistehosteita, pakko tunnustaa että olihan se aika vaikuttavan näköinen. Mutta koska myö istuttiin neljännessä rivissä, eli aika edessä, jotenkin leffan jälkeen tuli järkyttävä päänsärky ja vähän huono olo, ehkä se johtui siitä leffasta ja siitä että oltiin niin lähellä, ehkä siitä että olin vähän flunssainen, en tiedä.

Muutenkin leffa oli ihan hyvä, jotenkin se oli scifileffaksi aika tunteellinen, joten ehkä se senkin takia iski minnuunkin. Kulttuurivastaavat olivat päättäneet, että katsotaan sellainen elokuva joka esitetään alkuperäisellä ääniraidalla, eli englanniksi eikä saksaksi dubattuna. Yllätyin vähän, että ainakaan tuossa teatterissa ei sitten ollut myöskään saksankielisiä tekstityksiä. Aika hyvin pitää siis osata täällä englantia, jos haluaa katsoa jonkun elokuvan englanniksi puhuttuna.

Eilen olin sitten taas joulutorilla yhden ystävän kanssa, tällä kertaa Karlsplatzilla. Sitä oli meille molemmille suositeltu moneen kertaan, ja kyllä se ihan täytti odotukset. Oli nättiä ja mukavia käsintehtyjä tavaroita. Käveltiin myös Stephansplatzin joulutorin läpi, siellä ei ollut mitään erikoista, ihan tyypillinen joulutorimeininki. Kaikkein ihaninta oli kuitenkin ne Kärtner Strassen ja Grabenin jouluvalot, jotka oli nyt sytytetty. Ihan siellä keskustassa oli melkein joka kadulla jonkinlaiset valot, ja nättejä ne olivat.

Joulutorien jälkeen mentiin lämmittelemään Cafe Hawelkaan, joka on ilmeisesti hyvin perinteinen wieniläinen kahvila. Siellä todistin ihmettä, ja kuulin että naapuripöydässä keskusteltiin suomeksi. Sitä ei täällä ihan jatkuvasti kuule. Paitsi että tänään kuulin taas kaupungilla suomea, kun oli shoppailemassa Mariahilfer Strassella. Mutta näitä kahta tapausta lukuun ottamatta en ole kahteen kuukauteen kuullut sattumalta suomea kaupungilla. Eli aika harvinaisia tapauksia.

Ostin muuten itselleni joulukalenterin, tänä vuonna vähän erikoisemman. Nimittäinkin DM:ssä oli teejoulukalentereita, joissa on 24 teepussia ja 24 erilaista teelaatua. Aika vitsikäs. Röyhkeästi varastin tämän idean kaveriltani, kun totesin että jonkinlaisen joulukalenterin mie ehkä kuitenkin haluaisin, vaikka alun perin ajattelin pärjääväni ilmankin.